Marvelin leffauniversumin kakkosvaiheen lopettaa Muurahaismies - elokuva, jota kohtaan odotukseni muistuttivat Homma-foorumilta löytyvän asiallisen maahanmuuttokritiikin määrää. Ennakkoasenteisiini vaikutti ehkä erityisesti se, että Simon Peggin kanssa hilpeitä leffoja tehtaillut Edgar Wright siirtyi sivuun ohjaajanballsilta ja hänet korvasi Peyton Reed. Joka on tehnyt Vince Vaughnin ja Jennifer Annistonin tähdittämän hassutteluleffan "The Break-Up". Jei. Scott Pilgrim osoitti, että Wright olisi ollut erinomainen miesi ohjaamaan sarjakuvaleffaa ja älyttömiä toimintakohtauksia.
Toinen syy saattoi olla se, että en ole koskaan erityisemmin pitänyt Hank Pymistä (aka Ant-Man, Giant Man, Goliath, Yeallowjacket, Wasp... joku tai jotkut eivät ilmeisesti osaa päättää miksi itseään kutsuisi) hahmona. Kutistuminen ja kasvaminen eivät ole paperilapulle kirjoitettuna supervoimista jännimpiä. Lisäksi Pym on luonteeltaan sarjakuvissa Douchebaggervillen lordi Douchey MacDouchebaggerton. Mikä olisikaan parempaa sankarimatskua, kuin omasta erinomaisuudestaan varma vaimonhakkaaja. Tästä huolimatta tuntui tyhmältä, kun Ant-Manin Ant-Man ei ollutkaan Pym, vaan hänen mantelinperijänsä Scott Lang. Olen ristiriitainen mies.
Elokuva onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti. Paul Rudd on erinomainen valinta Scott Langiksi huolimatta siitä, että hahmo on kovin samanhenkinen renttu kuin Paul Ruddin muutkin roolit sekä eräskin aiempi Marvel-sankari. Star-Lord.
Ant-Man on erinomaisesti rytmitetty. Se ei pysähdy eikä hidastu, vaan onnistuu lisäämään kierroksia aivan loppuun asti. Lopussa kierrokset ovat sauvasekoitinmaisen kovat. Kutistumisvoimaa käytetään erinomaisesti hyväksi lopullisessa välien selvittelyssä. On toki myönnettävä, että elokuva sisältää paljon supersankarileffakliseitä, alkuperätarinaa ja treenausmontaasia. Treenauksen loppuun tekijät iskivät vielä Ant-Manin juonen kannalta täysin tarpeettoman kohtaamisen erään KOSTAJAN kanssa. Ei voi kuitenkaan valittaa, koska se kohtaaminen oli niin siisti, että meinasi mennä popcornit väärään kurkkuun. Minulla ei edes ollut popcorneja teatterissa.
Elokuva ei kuitenkaan ole ongelmatta. Se yrittää olla supersankarielokuvan lisäksi myös ryöstöelokuva. Siihen nähden leffan heist-osuudet ovat liian meh, plergh ja äh. Vähän liian vähän ja vähän liian nopeasti ohitse. Lisäksi juoni sisältää niin paljon kliseitä, että morjentes vaan. Oletteko koskaan nähneet elokuvaa, jossa päähenkilönä on vieraantunut (mutta rakastava) isä, joka yrittää päästä takaisin tyttärensä elämään, mutta ex-vaimo (tarpeettoman vihainen) ja tämän uusi mies (tarpeettoman mulkero) estävät tätä? Jos ette, niin oletteko nähneet elokuvia ylipäätänsä?
Pahis David Cross on myöskin sekä klisee että tylsä. Jotenkin huvitti, että tämän pahuutta alleviivattiin heti alkuun, kun tämä tappoi jonkun nönnönnööhahmon ilman mitään erityistä syytä. Kohtauksesta puuttui pelkästään
Pidin myös hieman höhlänä sitä, että pahiksen pahuutta perusteltiin jollain pyllystä revityltä "Pym-partikkelit sekoittavat päänbyäbyäbyä"-höpöhöpöllä. Sitä tuotiin niin heikosti elokuvan aikana esille Crossin käytöksessä, että sen olisi voinut jättää samantien pois. Se kun ei vaikuttanut oikein mihinkään muuhunkaan. Ainakaan minä en tajunnut. Miksei Cross voinut olla vain niin sarjakuvamaisen paha kuin hän vaikutti? Tämä on sarjakuvaelokuva. Olikohan se selitys sille, miksi Pym itse ei enää laittanut Ant-Man pukua päälle? Ei. Voi. Tietää.
Ai niin. Tietämättömille elokuvan juoni. Hank Pym keksii Pym-partikkelit (minkälainen douchehole nimeää maailmaa mullistavan teknologian itsensä mukaan?) joiden avulla voi kutistaa asioita ja ihmisiä. Hän ei halua sitä muiden käsiin. Cross haluaa sen muiden käsiin. Pym palkkaa Langin varastamaan Crossilta Pymin omat teknologiat. Tadaa.
Näistä valituksista huolimatta Ant-Man oli erinomaista viihdettä. Pymin ja Langin mentori/mentoroitava suhde oli toimiva. Toimintakohtaukset olivat hienoja. Huumori oli pääosin toimivaa. Ant-Man oli näyttävä ja hauska elokuva - toisin sanoen sitä, mitä Marvel-leffoilta olen oppinut odottamaan. Sanoin vähintään pääni sisällä ääneen "jes", kun lopussa tuli teksti "Ant-Man will return". Ei kun kohti sisällissotaa!
