Joulukalenterin mahdollisuuksien lauantai: Mamba

Nyt jos koskaan on mahdollisuuksien lauantai - koko kalenterin mahdollisuuksisin (?) lauantai. Mamba on nimittäin ehkä henkilökohtaisesti eniten inhoamani kääpiöplaneetta Suomen iskelmätaivaalla. Tiedän, etten ole antipatioissani mitenkään erityisen originelli, eikös Mambaa inhoa kaikki? Paitsi homma-foorumilaiset! Muistan, kuinka jossain "meillä on unelma"-mielenosoitusta kritisoivat pohtivat vastamielenosoitukseen esiintyjäksi Tero Vaaraa. Koska alkuperäisessä mielenosoituksessa oli J. Karjalainen. Itkin. Nauroin. Nauroin kunnes itkin. Mitä yhdestä särkyneestä maahanmuuttokriitikosta.

Päätin lähteä Mamban kanssa ihan puhtaalta pöydältä - nyt on kuunneltava jotain sellaisia biisejä, joita en ole aiemmin kuullut. Laitoin soimaan Spotifystä Mamban viimeisimmän ja ehkä viimeisen levyn. Tunsin oloni likaiseksi. Miten tämä vaikuttaa Spotifyn antamiin suosituksiin jatkossa? Siellä nyt jo esiintyy Mikko Alatalon neekeri-aiheisiä biisejä ja Tony Halmetta. Tuleeko sieltä jatkossa suoranaista White Power-kamaa?

Olen nyt kuunnellut useamman biisin. On mahdotonta sanoa kuinka monta. Ajantaju ja avaruus katoavat tätä levyä kuunnellessa. Jos tätä kuuntelee liian pitkään, saa varmaan jonkinlaisen ruumiista tai sielusta irtaantumiskokemuksen. Tämä on tylsintä ja mitäänsanomattominta musiikkia aikoihin. Ainoa mikä biiseistä on jäänyt mieleen, on Vaaran vaarallinen vibraatto. Hää-ää-ää-ää. Äää.

Kaikki biisit tuntuivat menevän samalla temmolla. Kaikki biisit tuntuivat olevan samaa keski-ikäisen suomalaisen miehen sydäntä ja jokaista muutakin elintä raastavaa paatosta, jota Vaara on tehnyt teini-ikäisestä lähtien. Viinakauppa ja avioero mainittu! Samoin "särkynyt enkeli". Suomi-iskelmä bingokortti täyttyisi alta aikayksikön. Voitaisiinko sopia, ettei käytettäisi enää ikinä särkynyt/mustunut/saastunut/ruostunut/aliravittu enkeli-metaforaa kuvaamaan menetettyä viattomuutta? Tai mielellään yhtään mitään?

Tämä on niin mitäänsanomatonta musiikkia, ettei tästä ole oikein mitään sanottavaa. En halua kuulla näitä biisejä koskaan enää. Jos jotain positiivista sanottavaa Mamban musiikista on keksittävä, niin en keksi. 

En aio käyttää joulustani enää hetkeäkään Mamban parissa. Älä käytä sinäkään. Älä laita alla olevaa biisiä soimaan.

Joulukalenterin peliperjantai: Suositut pelit joista en tykkää ja päinvastoin

Tykkään olla erinlainen kuin muut. Oli muuten hirveä biisi se "eriomanlaisia", mikä jossain vaiheessa soi kaiken aikaa Anttiloissa. Ei ihme, että menivät konkkaan. KUITENKIN, huomaan että monet pelisarjat ja pelit eivät tee minuun samanlaista vaikutusta, kuin netissä vaahtoaviin teiniviiksiin. Kuin myös usein en ymmärrä joihinkin peleihin kohdistuvaa psykoottista raivoa. Näinpä annan muutamia esimerkkejä.

En tykkää:

Uncharted-sarja

Okei, kyllä tämä on ihan hyvä. Hyvä jopa. Mutta ei tämä niin hyvä ole. Muistan kakkosen aikaan, kun joka foorumilla melskattiin, niin kuin peli olisi jokin Kristuksen toinen tuleminen. Tai jos olet ateisti, Richard Dawkinsin toinen tuleminen.

Vaikka pelissä oli hyvät hahmot, hyvä dialogi ja ok juoni, oli itse pelaaminen melko tyypillistä suojautumispohjaista TPS:sää. Ei Turun palloseuraa, vaan kolmannen persoonan ammuskelua. Välillä ratkaistaan yksinkertainen puzzle ja sitten kiipeillään yksinkertaisesti. Erityisesti kiipeily on aika ajoin tylsää. Olen epäonnistunut varmaan alle kymmenen kertaa kiipeily/tasohyppelykohdissa koko pelisarjan aikana.

God of War-sarja

Tätä olisi varmaan pitänyt pelata tuoreeltaan, jotta pelin suosiota ymmärtäisi. Tämä kai oli aikanaan uraa uurtava ja vaikutti mahdottomasti moniin tuleviin peleihin, mutta ei nämä minusta kauhean hyvin ole ikääntyneet.

Taistelu on joka pelissä alkuun jopa hauskaa, mutta pelien edetessä alkavat paljastaa puutteitaan. Ensinnäkin kamera on melko ongelmallinen - usein tulee jäätyä vihollisten taakse ja sitten pitää vain arvailla, että mitäköhän Kratokselle kuuluu. Ei yleensä hyvää. Minua myös ärsyttää syvästi, että mitään liikkeitä ei voi keskeyttää. Useasti aloitan lyönnin ja valtavan pitkän lyöntianimaation aikana vihulainen käy lyömään  nopeammalla iskulla. Koska refleksini ovat salamia nopeammat, ehdin painaa torjuntanappia. Mitään ei tapahdu. Koska mitään liikkeitä ei voi keskeyttää. Vihollinen osuu minuun. Kuolen. Itken. Saan Kratosmaiset raivarit ja lähden kostoretkelle pelien jumalia vastaan.

Minua myös jotenkin syö pelin päähahmo Kratos. Hahmon ilme ja käytös on kuin joku potkisi häntä jatkuvasti genitaaliin.

Jatkuvasti vihainen Kratos on ehkä pelihistorian moloin päähahmo. Hänen ratkaisu joka ongelmaan on puukottaminen. Kaikkia vastaantulevia pitää kohdella kaltoin. Välillä tulee pelissä eteen hetkiä, että ei haluaisi puukottaa kaikkea, mutta eteenpäin ei pääse ennen surmatöitä.

Pelin juoni on kai ihan ok, mutta jotenkin huvittavaa on se, kuinka Kratos kuolee noin joka pelissä. You suck, Kratos!

Grand Theft Auto IV

Yritin aikoinani niin paljon tykätä tästä. En koskaan pystynyt siihen. Paljon tässä olisi tekemistä, mutta melkein mikään ei ole kivaa.

Taistelu on kankeaa. Suojamekanismi toimii välttävästi. En myöskään pysty nauttimaan ammuskelusta, jos tähtääminen on automaattista. Boring.

Autoilu vasta hanurista onkin. Tuntuu kuin kaikki autot ohjautuisivat kuin tankki liukkaalla jäällä. Poliiseja ei tästä syystä pääse karkuun millään. Internet väitti minulle aikoinaan, että tässä olisi realistiset ajomekaniikat. Justiinsa. Oikeassa elämässä minulla ei lähde auto hallinnasta jos käännyn yli 10 km/h vauhdissa. Oikeassa elämässä saan autoni ylipäätänsä kääntymään. Oikeassa elämässä pääsen poliiseja karkuun.

"Mutta Risto, GTA-peleissä kyse ei ole niinkään tarinan pelaamisesta vaan yleisestä riehumisesta". Mutta kun sekään ei ole hauskaa. Aiemmin mainittujen syiden lisäksi en tykännyt lähteä riehumaan päähenkilön takia. Nico nimittäin puutteistaan huolimatta vaikutti melkein säädylliseltä tyypiltä. Eihän sellaisen sovi ampua jokaista vastaantulijaa. Jos pelin viehätykseen kuuluu ruokoton riehuminen, pitäisi päähenkilön olla tuohon toimintaan sopiva. Esim. Saints Rowissa minulla ei ollut mitään ongelmia käydä vain satunnaisesti lahtaamaan kaikkea.

Tykkään:

Devil May Cry (remake)

Voi sitä itkun määrää, kun tästä pelistä ensimmäiset trailerit julkaistiin. "Yhyy Dantella ei ole enää valkoista tukkaa." "Yhyy, Dante polttaa tupakkaa." "Yhyy." Kaiken poraamisen alle jäi se, että peli oli hauskaa mättöä ja huomattavasti miellyttävämpää pelattavaa, kuin loputtomasti samoja loppuvastuksia kierrättävä nelonen.

Resident Evil 6

Toiminnan painottuminen on jatkuva kitinän aihe RE-kuutosesta puhuttaessa. Pelasiko kukaan vitosta? Tai nelosta? Kyllä se toiminta alkoi olla pääosassa jo niissä peleissä. Ja kyllä tässä on huomattavasti jännemmät hetkensä kuin esim. viidennessä osassa, jossa pelottavinta oli tekoälyn ohjastama "apuri". On tässä puutteensa, mutta erinomaisen hauskaa toimintaa erityisesti kahden kesken. Lisäksi tässä oli kolme kampanjaa! Olkoon, että niissä saman skenaariot hieman toistuvat, mutta mahdottomasti tässä oli pelattavaa. Minusta tämä on niin hyvä, että taidanpa tämän kirjoittamisen jälkeen ostaa tämän uudelleen peeseelle.

Aliens: Colonial Marines

Tämä on ehkä vuosikymmenen vihatuin peli. Trailerit suorastaan valehtelivat pelin tasosta monella tavalla ja käsittääkseni julkaisun aikaan peli oli mahdottoman ongelmallinen pelattava. Kuitenkin minulla oli tämän pelin parissa erittäin hauskaa. Jälleen kerran porukalla pelattavaa kamaa ja kun muistaa vääntää vaikeusasteen täysille, niin välillä myös jännää. Kaukana täydellisestä mutta myös kaukana siitä roskasta, mitä tämän väitetään olevan.

Joulukalenterin taistelutorstai: Alien vs. Predator

"Whoever wins, we lose"

Indeed. Kun aikoinaan näin AVP:n leffajulisteen, menin kirjaimellisesti sekaisin. Tai en kirjaimellisesti, mutta olin joka tapauksessa kovin innoissani. Alienit olivat silloin (ja mikseivät edelleen) suosikkielokuviani ja Predatorit ovat myös lajissaan (pun intended) kovia. Elokuvan nähneet voivat arvata pettymykseni. Viimeistään siinä kohtaa piirun verran alle kaksikymppinen Risto oppi, että maailma on julma ja epäoikeuden mukainen paikka. Luonnollisesti tällainen traumojen aiheuttaja on katsottava uudelleen.

Laitoin DVD:n toistolaitteeseen ja sain huomata levyn olevan siltä aikakaudelta, jolloin dvdeiden tekijät olivat innoissansa kaikista hienoista animaatioista, mitä valikkoihin saattoi laittaa. Muistatteko sitä aikaa, kun takakansissa saattoi ekstrojen kohdalla lukea "interaktiiviset valikot". Hurraa. Tässäkin ennen kuin saa tehdä minkäänlaisia valintoja, on katsottava minuuttitolkulla kämäistä tietokonegrafiikkaa temppelistä, jossa alienin munia nousee lattiasta hiiiitaaasti. Kun animaatio on viimein valmis, valitsen luonnollisesti extended cutin, koska vihaan itseäni ja haluan etten ole onnellinen.

Katsoessani AVP:tä pitkästä aikaa, tajusin Prometheuksen olevan remake tästä elokuvasta. Molemmissa kuolemassa oleva Weyland kerää ryhmän asiantuntijoita, jotka menevät muinaiseen temppeliin, jossa paljastuu jotain ihmiskunnan historian kannalta mullistavaa + mököjä. Lopputuloksena

En osaa päättää, että kumman elokuvan juoni oli typerämpi, mutta ainakin Prometheus oli nättiä katseltavaa.

AVP on siitä uskomaton elokuva kokemus, että se ei ole juuri lainkaan kiinnostava. Se on minusta huikea saavutus ottaen huomioon, että pääosiin on saatu kaksi elokuvahistorian päheintä mörköä. Toiminta on tympeän näköistä, eikä elokuvassa ole jännitystä saati kauhua. Ihmiset ovat täysin tyhjiä arpoja, eikä kukaan ole millään lailla mielenkiintoinen. Päähenkilö on ärsyttävän pätevä ammattilainen joka kaiken huipuksi laukoo nasevia kommentteja. Muistan teatterissa unelmoineen hahmon kuolemasta samalla hetkellä, kun hän ensimmäisen kerran tuli kuvaan. Niin kuin oikeassakin elämässä, unelmani eivät tulleet toteen ja joutuivat kuolemaan hitaan tuskallisen kuoleman.

Jotenkin elokuvassa oli hurjat määrät tyhmää. Erityisesti mörköjen loren kannalta. Ehkä elokuvaa summaa kaikista parhaiten sana "Jaa".

"Jaa, Weylandilla on jostain syystä täsmälleen saman näköinen jälkeläinen satojen vuosien päästä." "Jaa, alien kasvaa sikiöstä täysikasvuiseksi vartissa"
"Jaa, yksi alien saa tapettua kaksi predatoria ilman mitään vaikeuksia."
"Jaa, predator liittoutuu ihmisen kanssa"
"Jaa, yksi ihminen saa tapettua kuningattaren keihäällä, kun mutterficken Ripley tarvitsi lastaajan"
"Jaa, ne predatorit hyväksyivät sen ihmisen klaaninsa jäseneksi, mutta jättivät hänet paleltumaan kuoliaksi antarktikselle"
"Jaa, tää elokuva loppui jo"
"Jaa"

Ps. Kun pistin tuon taglinen kuvahakuun, vähemmän yllätteän tulokset liittyivät yllättävän paljon erääseen äskettäin olleeseen presidentinvaaliin.

Joulukalenterin kummallinen keskiviikko: Salaliittoteoriat

Ihmiset uskovat mitä hullumpiin asioihin ja sanon tämän ilman itseironian häivääkään. Monilla uskomukset liittyvät jotenkin siihen, että vallanpitäjät haluavat ihmisille erikoisilla tavoilla pahaa tai muuten vain salaavat ihmisiltä jotain olennaista tietoa. Enkä voi väittää itsekään olevani salaliittoilulle immuuni: olin sen verran herkässä iässä WTC-iskujen aikaan, että uskoin noin 100% kaikista tuohon iskuun liitetyistä salaliittoteorioista. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi pidän salaliittoteorioita melko surkuhupaisina. Melko normaalien (sikäli kun sanaa voi käyttää) "JFK oli sisäpiirin keikka" ja "kuuhun laskeutuminen oli feikattu" lisäksi on huomattavasti hullumpiakin liikenteessä. Tässä kolme suosikkiani.

Kemikaalivanat (Chemtrails)

Aiemmin selitettiin kaikkea käsityksen yli menevää jumalilla. Ukkonen tulee Thorilta ja alikäynyt kilju naapurin Pertiltä. Nykyään taas kaikki mitä ei pysty ymmärtää tulee hallitukselta. Ymmärrän, että tuo saattaa kuulostaa Suomen nykypolitiikkaa kritisoivalta vitsiltä. Mitä se onkin. Tarkoitin, että kaikki mikä menee oman tieteen tajun ulkopuolelle on joillekin jotain pahaa, mitä vallassa olevat ihmiset tekevät meille.

"Taivaalla näkyy viivoja, paha enne". Ihmiset siis uskovat, että lentokoneiden jättämät tiivistymisvanat ovat jotain kemikaaleja, joilla a) vaikutetaan ilmastoon b) myrkytetään ihmisiä. Miksi näin tehdään? Luonnollisesti sillä hillitään populaation kasvua. Se onkin toiminut niin hirvittävän hyvin, että kannattaa olla niistä kemikaaleista ihan hemmetin huolissaan. Lisäksi Suomessa populaation kasvu onkin hirveä ongelma. GASP. Ne ovat onnistuneet jo täällä. Jotkut sivut antoivat motivaatioksi myös "maatalouden kontrollointi" ja "vallan keskittäminen", mutta ihan sama.

Paljon kertoo myös se, että kun googlettaa "kemikaalivanat" ensimmäiset osumat ovat magneettimedia ja mvlehti. Olen jo äärimmäisen vakuuttunut.

Reptiliaanit

Reptiliaanit ovat liskomaisia avaruusolioita, jotka ovat vallassa olevia ihmisiä, jotka oikeasti ovatkin avaruudesta tulleita liskoihmisiä. Teorian keksinyt David Icke on ilmeisesti katsonut liikaa V:tä. Tällä teorialla on myös ilmeisesti vahvoja yhtymäkohtia "suuri juutalainen salaliitto"-sekoilioihin. Luonnollisesti. Kaikkihan me tiedämme juutalaisten periytyvän dinosauruksista.

Tämä on taas näitä salaliittoteorioita, joista lukemalla minun on vaikea ymmärtää, että uskooko joku tähän tosissaan. Netti on täynnä erilaisia "tietolähteitä" asiaan liittyen, mutta onko nyt kukaan oikeasti ihan tosissaan liikkeellä. Trollaako koko internet minua?

Ymmärrän, että päättäjät tuntuvat usein kovin matelijamaisilta, mutta ainakaan vielä en ole tullut ajatelleeksi, että he olisivat muotoamuuttavia alieneita. Ehkä jonain päivänä.

Litteän maan uskovaiset (Flat earthers)

Tämä on hämmentänyt minua kaikista eniten. Miksi kukaan uskoisi nykyään, että maa on litteä, kun kaikki todisteen maan päällä ja taivaankappaleissa väittävät tätä vastaan? Ennen kaikkea miksi valtiot ja NASA (ennen kaikkea) sitkeästi haluaisi pitää yllä illuusiota maa"pallosta"?

Tämä on myös salaliitto, jonka uskojiin minun on ollut vaikeinta uskoa. Oikeasti? Miksi? Kuitenkin riittävän monta kertaa internetissä törmännyt ihmisiin, jotka ovat vaikuttaneet olevan tosissaan, joten olen pikkuhiljaa alkanut kallistumaan siihen päätelmään, että ihmisten typeryys on rajatonta. Tällä kertaa "litteä maa"-haulla ei päädy mvlehden "uutisiin", mutta mvlehden keskustelufoorumille kyllä. Yllättävää.

Vähän oli taas vaikea ottaa selvää, miksi tästä meille valehdellaan. Tässä erään keskusteluforumin vastauksia:

a) prevent people and objects from falling off the earth
b) To prevent unauthorized tampering with the celestial and terrestrial mechanisms
c) to perform experiments to solve our energy crisis and dependence on fossil fuel and
d) to learn what lies outside the celestial sphere (the unknown unknown).

Estääkseen ihmisiä putoamasta maapallolta. En ole tiedemies, mutta luulisi tämän toteutuvan paremmin, jos ihmiset tietäisivät maalla olevan rajat. Minulla on tätäkin lukiessa tosi trollailtu olo. Mitä nyt taas.

Ps. Koska kaikki salaliittoteoriat liittyvät toisiinsa, niin tämä liittyy jollain mystisellä tavalla kuuhun laskeutumisen feikkaukseen. En edes tiedä enkä jaksa ottaa selvää.

Joulukalenterin tiistaibölli: Postal

Postal on pelisarja, joka käsittääkseni aikanaan herätti jonkin verran pahennustakin. Peleissä tapetaan kaikki ilman sen järkevämpää syytä. Lisäksi ainakin kakkosessa oli mahdollista virtsata nappia painamalla. Hurraa teknologia.

Postal elokuva taas yrittää epätoivoisesti herättää pahennusta. En tiedä tosin saiko elokuva tarpeeksi kiinnostusta osakseen, että kukaan tästä olisi mieltänsä pahoittanut. Melkein jokaiseen kohtaukseen on yritetty saada jotain törkeää eritteiden, rasismin, väkivallan tai seksin muodossa. Elokuva tekee aikeensa selkeäksi ensimäisessä kohtauksessa, jossa WTC:tä kohti lentävät muslimiterroristit alkavat epäillä marttyyreille tarjottujen neitsyiden määrää. Pakkohan jonkun on tästä suuttua! Kohtaus ei luonnollisestikaan liity muuhun elokuvaan millään lailla.

Välillä leffaa katsoessa tuntuukin, ettei mikään liity mihinkään millään lailla. Aika ajoin tuntuu ettei katsoisi elokuvaa, vaan erittäin pitkää sarjaa sketsejä. Törkeitä asioita vaan tapahtuu. Poliisi ampuu aasialaisen mummon. Sitten on ammuskelukohtaus, jossa ampujat osuvat vain lapsiin. Sitten päähenkilö ajaa vahingossa vauvan yli. Mihinkään ei pysähdytä eikä mikään vaikuta mihinkään. Ehkä tämä oli Bollin tarkoitus. Ei pelissäkään mikään oikein liity mihinkään. Tai sitten Boll on vain täysin kädetön ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Ei sillä, kyllä elokuvan vitsit myös silloin tällöin osuvat. Ehkä "osuvat" on vähän liian vahva ilmaus, mutta kyllä minä jokusen kertaa jopa naurahdin. Bollin kohtaus, jossa hän esittää itseään oli ihan hauska. Siinä Postal-pelin luoja vetää Uwea turpeen. Varmaan haluaa tehdä sen uudestaan elokuvan nähtyään. J.K. Simmonsin esittämä "Fuck you"-puolueen perustaja oli myös ihan hauska. Hahmon luonnollisesti räjäyttää itsemurhapommittaja. Arvatkaa kuinka paljon Simmonsin hahmolla oli väliä juonen kannalta.

Voi juoni. Oli tässä käsittääkseni sellainenkin. Taleban-terroristit ja maailmanlopunkultti yrittävät tuhota maailman levittämällä lintuinfluenssaa, jota on salakuljetettu peniksen muotoisissa hittileluissa. Joo.

Elokuvasta on helppo bongailla bollismeja, mutta ei tämän elokuvan kohdalla ei voi olla ihan satavarma, ovatko ne tahallisia ja "vitsejä". Elokuvassa muun muassa luottokorttia käytetään väärinpäin, mies ampuu haulikolla vaikka sormi ei ole liipaisimella ja ammuskelukohtauksessa statistilla on pitää kättään, niin kuin siinä pitäisi olla ase. Siinä ei ole. Jos joku väittää, ettei viimeisen kaltaista virhettä voi tehdä, niin kyllä voi. Tämän väitteen esittäjä ei selkeästi ole nähnyt Bollin elokuvia.

Vaikka oli aivan liian pitkä, liian usein se ei naurattanut ja itsetarkoituksellinen sikailu oli silloin tällöin vaivaannuttavaa, oli se silti viihdyttävin Boll mitä olen nähnyt. Se ei tietenkään ole paljon se.

Joulukalenterin mitä sattuu-maanantai: Tulevia bändiprojekteja

Sitä unelmoi, että jossain vaiheessa saisi taas bändiä kasaan. Niille, jotka eivät tiedä (eli eivät ole koskaan minun kanssa jutelleet) tiedoksi, että olin ennen BÄNDISSÄ. Soitimme kauheaa mörkömusiikkia ja piisit olivat pitkiä kuin... isot käärmeet.



Tulevat projektini ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Minulla on jo paljon ideoita ja selkeitä visioita useisiin uusiin bändeihin. Enää ei puutu kuin soittajat! Ja biisit! Tässä muutama esimerkki. Jos käy kiinnostamaan ja haluat ryhtyä taiteellisen raivokiiman ajaman diktaattorin alaiseksi, ota yhteyttä numeroon 0700-123 123.

Paskakypärä

Tämä on luonnollisesti punkkia. Olen pitkään haaveillut punk-bändistä, koska siinä voi tehdä biisejä aiheesta kuin aiheesta ja punk-yhtyeillä on parhaat nimet. Biisin nimiä on jo runsaasti:

Paskapallerot peilikaapin päällä
Paskon itseni nurkkaan
Vihan värinen pakettiauto
Kukkuluuruu, olen luu

Näköjään vähän eritteiden maailmassa pyöritään.

Itse asiassa yhden biisin olen jo Paskakypärälle tehnyt! Se menee näin:

Kusiainen pisti takamukseen!
Kusiainen pisti ahteriin!
Kusiainen pisti hanuriin!
Kusiainen pisti  pyllyyn!

Koko mökkireissu pilalla!
Pelkkää pahaa mieltä tilalla!

Paskakypärä: Kusiainen pisti perseeseen.

Perustuu tositapahtumiin. Ei omiin.


Sähköinen Kekkonen

Kyseessä on cover-bändi, joka tekee käännösiskemiä. Taas muutama näyte tulevasta:

White man came
across the sea
He brought us pain
and misery

Iron Maiden: Run to the Hills

Valkoin mies
Kaiken ties
Hänel oli ies:
Hän on valkoin mies

Sähköinen Kekkonen: Valkoisen miehen taakka

Trumpin vaali voiton kunniaksi.

Don't get caught with your fingers in my pie.
Mess with me and boy you're surely gonna' die.

If ever you're in doubt about who or where I am.
I'm here, I'm there, I'm everywhere.
I am your Uncle Sam.
Electric Uncle Sam 

Primus: Electric Uncle Sam

Älä sie koske minun piirakkaan

Kettuile niin tule tunti turpaan

Ihmetyttääkö missä mie oon?

Oon siel ja tääl ja kaikkial

Sähköinen Kekkonen

Sähköinen Kekkonen: Sähköinen Kekkonen

Tämä on minun käsitykseni huumorista.

Dadcide

Wanhan mallin death metallia olisi lysti soitella, vaikka sitä ei hirveän pitkiä pätkiä jaksa kuunnella. Kauhea sahaus ja kaikki osaaminen peliin joka riffiin, niin tuntee miehisyyden kasvavan sisällään. Koska sanoituksia kannattaa kirjoittaa asioista jota tietää ja viime aikoina elämä pyörinyt lähinnä tuon lapsen ympärillä, niin miksei tekisi dödistä vanhemmuus teemalla. Taas on biisin nimiä valmiina:

Sleep Deprivation Torture
Projectile Vömit
Morbid Screams of a Midget
Force Fed Puke  

Floor Toy Death Trap

 Minulla on myös paljon muita hyviä ideoita, kuten treu black metalia soittava Pentagram Force ja power metal-bändi Rainbow Unicorn. Jostain syystä soittajia ei ole löytynyt. Jostain syystä.

Joulukalenterin sanoitussunnuntai: Masennus, ahdistus tai muuten vain heikko happi

Koska joulu on Vuoden Synkin Juhla (Tm), on aika pohtia sanoituksia, jotka uivat kohtuu syvissä vesissä. Ja mököttämisenhän me suomalaiset osaamme! Oma henkilökohtainen musiikki- ja sanoitusmakuni kallistuu usein sinne synkemmän puolelle, koska kärsin samasta perspektiiviharhasta kuin niin monet muutkin kohtalotoverini: iloinen musiikki on teeskentelyä ja teennäistä, synkkä on taas aitoa. Kuitenkin synkistä aiheista ja etenkin henkilökohtaisesta pahoinvoinnista kirjottaessa on hyvin hieno raja samaistuttavan synkistelyn ja vaivaannuttavan itkemisen välillä. Kuten monien henkilökohtainenkin elämän kohdalla.

Vaivaannuttava itkeminen: Huomenna

Uniklubi on synonyymi vaivaannuttavalle itkemiselle. Vaivaannuttava itkeminen voisi olla bändin nimi. Tiedän, että olen vaivaannuttavasti itkenyt aiemminkin siitä, kuinka kauheaa lyriikkaa Uniklubilla on, mutta tämä on vain jotenkin ylitsepääsemätön kertsi:

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus 

vain hetki, kun sen saisin katoamaan
vaikka maailma eteeni polvistuisi, 

sen vain saisin palamaan ja huomenna, 

taas huomenna olen surullinen

Tekstillä selkeästi yritetään viestiä, että vaikka kertoja saisi mitä, hän onnistuisi saamansa jotenkin pilaamaan ja/tai ei olisi saamaansa tyytyväinen. Kun kertsin kielikuvia katsoo ensimmäisen kerran, ne ovat naurettavia ja korneja. Kun niitä miettii hetken aikaa, ovat ne vieläkin naurettavimpia ja kornimpia. 

                                                                           Ei.

Vaikka annettaisiin koko avaruus, niin saisit sen katoamaan. TADAA! Tuosta tempusta olisi Copperfieldkin ylpeä. Tai sitten hän on vain jotenkin hajamielinen: "Mihin ihmeeseen laitoin koko avaruuden? Haha, se olikin taskussani kaiken aikaa, silly me." Tai sitten hän on jonkinlainen synkkä muinainen jumala. I have become death, destroyer of worlds. Jokseenkin samansuuntaisia, mutta huvittavampia mielikuvia tulee seuraavasta rivistä tekstiä. "En tiedä mitä tein ja miksi, mutta nyt se on tulessa. Ei helvetti." Jotenkin kummallinen on myös siirtyminen tilanteesta A tilanteeseen B. Jokin tai joku tai jotkut polvistuvat eteen, seuraavaksi kaikki palavat. "En tiedä mitä tein polvistumisesi ja miksi, mutta nyt olet tulessa. Ei helvetti."

Mutta.

Inhoan tätä sanoitusta ehkä enemmän kuin suurinta osaa muita sanoituksia joita inhoan ihan vain viiden sanan takia: "Taas huomenna olen surullinen". Huoh. Ensinnäkin tämä on täydellinen esimerkki siitä, mitä on otsikossa ollut vaivaannuttava itkeminen. Tämä on melkein kirjaimellisesti sitä. Kuinka vähän mielikuvitusta pitää olla, että ilmaisee tunteen "olen surullinen" sanomalla laulun tekstissä "olen surullinen"? Jos elokuvan perussääntö on "älä kerro, näytä" niin lyriikoissa sääntö voisi olla "älä kerro, kuvaile". Miettikääpä miten ankeita esim. rap-lyriikat olisivat, jos niissä sisältöä "mulla on rahaa ja haluan seksiä" kuvailtaisiin vain sanomalla "mulla rahaa ja haluan seksiä" uudelleen ja uudelleen. Uudelleen. 

Siis kertoja olisi surullinen vasta huomenna, kun maailma paloi tänään? Eli hän nauttii siitä kun... Ok.

Samaistuttava synkistely: Raato raahautuu

Taas Martikaista, sue me. Tämä teksti on uusimmalta albumilta, mutta erityisesti kertosäe teki minuun välittömän vaikutuksen.

 

Voi paska. 

Eikö tää lopu koskaan?         
Multaa satelee hiljalleen,               
Raato raahautuu huomiseen
Ja huokaisee taas: Voi paska 

Tuohon pätkään on saatu täydellisesti tiivistettyä miltä tuntuu silloin, kun ei enää jaksa, mutta silti oli pakko raahautua huomiseen. Huomiseen, jolloin kaikki alkaa taas alusta. Kaikki on sateista, mutta ei puhdistavaa. Jäljellä on vain samaa rataa kiertävä raato. Kertosäe kuvaa tuota turhauttavaa kiertoa myös nokkelasti alkamalla ja loppumalla samalla paskalla.

"Eikö tää lopu koskaan?" Voisi ajatella, että tuo on melkein sama lause kuin "taas huomenna olen surullinen". Molemmat kuvaavat kertojan epäuskoa siihen, että asiat olisivat matkalla parempaan suuntaan. Uniklubin surkuttelu on kuitenkin itsesääliä, kun taas Martikaisen vastaava on suoranaista epätoivoa. Saattaa olla kyse preferensseistä, mutta ainakin itselleni toinen on luontaantyöntävää kuunneltavaa erityisesti sanoituksissa ja toinen taas on empatiaa herättävää ja jopa jollain tapaa samaistuttavaa.

Pisteet myös erinomaisesta kirosanojen käytöstä. "Voi paska" ei tunnu tässä vulgaarilta, vaan jopa katkeralla tavalla kauniilta. Mitäpä muuta kaikkeen turtunut ja turhautunut sanoisi? 

Miksi toinen on parempi kuin toinen?

Toisessa on sisäistetty, mitä on olla ahdistunut ja väsynyt. Toisessa on sisäistetty mitä on olla teini-ikäinen runoilijapoika. 

Apinaorkesteri. Tippalukko.