Biisivihaamo: Kahvimaito

Arttu Wiskari on näemmä päättänyt luoda uraansa varastamalla biisinsä Leevi & The Leavingsiltä. Kappaleiden aiheet, melodiat ja sanoitusten tyyli yrittävät kaikki parhaansa mukaan jäljitellä edesmenneen yhtyeen tuotoksia. Melko kummitusmaisin lopputuloksin tietty. Ehkä Wiskarin epätoivoinen halu olla Göstan reinkarnaatio ei olekaan pelkkää harhaa - ehkä Sundqvist teki elämänsä aikana jonkin sanoinkuvaamattoman hirveän teon ja rangaistuksena siitä hän syntyi Arttu Wiskariksi. Karman laki on sillä tavalla narttumainen.

Arttu Wiskarin musiikkia kuunnellessa mieleen tulee lähes poikkeuksetta eräskin Kummelien Arttu-aiheinen hokema. Tällä kertaa Arttu-pannahinen on kuitenkin osannut ylittää itsensä niin monella tasolla. Sitä tulee sanottua asioita tyyliin "ei näin huonoa voi tehdä tahallaan", mutta jotenkin tällä kertaa tuntuu, että nyt ollaan oltu liikkeellä tositarkoituksella. Biisi kuulostaa siltä, Arttu on minulle jostain vihainen ja haluaa rangaista minua tälläisellä audioykällä. Tämä on luotu varmaan tahallaan mieliä pahoittamaan. No tehtävä suoritettu.

Tositarkoituksella ollaan liikuttu myös biisin sanoituksissa, jotka kertovat tietysti yksinhuoltajan höyläämisestä. Tyylilajina tietysti rempseä huumori. Koska mikäpä olisi hassumpaa, kuin yksinhuoltajien kanssa rakastelu. Hulvatonta. Tai ehkä tässä on pyritty sellaiseen göstamaiseen tragikoomisuuteen. Koska mikäpä olisi tragikoomisempaa kuin yhdyntä yksinhuoltajan kanssa. Yritän näin kautta rantain sanoa, että biisin huumori on ankeaa ja se halventaa sekä yksinhuoltajia, sekä heitä, jotka kyseisten huoltajien kanssa seksiin ryhtyvät. Kaikista eniten se tosin halventaa kuulijaa.

Erityisesti minua raivostuttaa biisin kahvimaito. Jota Wiskari kädentaidoillaan tietysti lypsää YH:n rinnoista. Se ei hermostuta minua siksi, että rintamaito, kahvi tai rintamaito kahvissa olisivat jotenkin ällöttäviä asioita. Rintamaito on kuitenkin aika luonnollinen asia. Minua ei myöskään kauheasti kammoksuta ajatus siitä, että joku sitä maitoa naiselta lypsäisi (paitsi ehkä tässä tapauksessa, kun kyseessä on Wiskari). Kukin omalla tyylillään. Minua ärsyttää se sen takia, että Wiskari kuvittelee, että multivursumissa on olemassa jokin todellisuus, jokin vaihtoehtoinen maailma jonka Ristosta tuo on hauska sutkautus.

Ahdistaa ajatus, että rintamaidoilla lantrattu kahvi on ylipäätänsä jonkun mielestä komediallinen helmi, kultakaivos ja öljyporauslautta. Valitettavasti tämä taitaa olla kuitenkin julmaa todellisuutta. Kun tämä biisi tuli radiossa ja perään jonkun kaupallisen radiokanavan ääliöjuontajat höröttelivät, että "on Wiskarilla vähän erikoiset kahvimaidot, kikakikakika", meinasi napsahtaa päässä. Jos ei olisi ollut lasta kyydissä, olisin heittänyt auton katolleen. Attanas.

Biisin diskojytämäinen sovitus viimeistään tekee selväksi, että kyseessä on parodia. Siitä mistä biisi on parodia, en osaa varmaa tietoa jakaa. Leevi & The Leavingsistä? Antti Tuiskusta? Mikko Alatalosta? Wiskarista itsestään? Elämästä? Italialaisesta keittiöst? Varmaa on vain se, että tämä biisi on niin hirvittävä loukkaus kaikkea hyvää ja pyhää kohtaan, että jos laki koskien jumalanpilkkaa olisi vielä voimassa, Wiskari teloitettaisiin välittömästi. Suomalaista nuorisoelokuvaa lainatakseni: "huumorihumppaa perseestä".