Tämän biisin jälleenlöytäminen oli kuin löytäisi kaverinsa ruumiin komerosta vuosia sitten käydyn piiloleikin jäljiltä: se on tavallaan hauska muisto lapsuudesta, mutta pääasiassa vain haiseva ja epämiellyttävä kokemus.
Tämä on niin noloa musiikkia, että en kestä. Esikuvien apinointi on niin ilmiselvää, että tulee mieleen 6-vuotiaat leikkimässä: "meitsi ois nyt niinku Limb biskitti, jou". Harmi vain, että kun pojat laittoivat esikuvien biisejä kopiokoneeseen, niin samalla joku länttäsi koneen lasiin perseen. Kaikki on niin aneemista, että biisin kuunneltua tarvitsee käydä ostamassa rautalääkkeitä.
Kuunneltuani tämän biisin toivoin, että olisin rap-musiikin asiantuntija. Silloin ehkä osaisin yksityiskohtaiseesti kertoa, mikä kaikki tämän kaverin ulosannissa on pielessä. Nyt en osaa sanoa muuta kuin, että kaikki on pielessä. Jos joku egspertti haluaa analysoida, niin antaa tulla. Lisään sen sitten tähän perään.
Myös musisointi on ahterin valtakunnasta. Riffit ovat laiskoja ja rumpuilu tylsää. Lisäksi kertsissä on käytetty wah wah-pedaalia. Pommeja auttoi minut tajuamaan viimein, että en pidä kyseisestä efektistä. En keksi ainuttakaan biisiä näin äkkiseltään, jota wah wah olisi parantanut. Antakaa tulla esimerkkejä jos keksitte.
Pahinta ovat tietysti sanoitukset. Voi Luoja, kuinka pahalta niiden kuuleminen tuntuukaan.
"Kolme muusikkoa ja MC
basso, rummut, kitara ja tää mikki"
Aivan valloittavan mielenkiintoinen tapa aloittaa biisi: sisällysluettelo! Halusiko MC:mme selventää yleisölleen, että tosiaan, tällaisilla soittimilla rokkia soitetaan. Ja mikkiin räpätään. On kieltämättä silmiä aukaisevaa lyriikkaa. Plussaa myös realistisesta suhtaumisesta omiin kykyihin, kun MC ei laske itseään muusikoksi.
"Enkä aio kaatua
ennenkö mun kieli alkaa maatua"
Huoh. Voitko Morbo hoitaa tämän?
Kiitos.
"Ja jaan joskus jopa ajatuksia
mutta tällä kertaa tarkoitus
on pudottaa pommeja"
Vau. Jopa ajatuksia. Olet varmaan melkoinen Nietzsche, kun sille päälle satut. En uskaltanut tutustua muuhun materiaaliin aivovaurion pelossa, mutta nämä "ajatukset" ovat varmaan yhtä syvällisiä kuin Cheekin filosofinen teesi "ystävät on tärkeit, äääh".
"Nousen kuin feeniks
voimakkaasti leiskuen"
Etsikää tähän kohtaan netistä gif-kuva, jossa joku hakkaa päätänsä seinään. Itse en siihen pysty, koska hakkaan päätäni seinään.
"Aika sanoo sananen räp-skenestä
joka nousee listoille roihuten"
Mie en pysty. Mie en yksinkertaisesti pysty. Tiedän, että minun pitäisi tähän kohtaan heittää jokin vitsi siitä, että mitä ihmettä se roihuten nouseminen tarkoittaa, mutta en vain pysty enää.
Joka ikinen rivi sisälsi vastaavaa neroutta. Olisin voinut ottaa satunnaisesti ihan minkä tahansa pätkän biisistä ja se olisi sisältänyt huonointa lyriikkaa, mitä biisivihaamossa on tähän mennessä käsitelty. Biisissä käytettiin monia sanoja, mutta siinä ei sanottu mitään muuta kuin "me muuten tehdään musiikkia". KYSYINKÖ.
Minua suorastaan hämmentää, miten ihmismieli pystyy tuottamaan tällaista. Jälleen biisin kuuntelun jälkeen olo on epätoivoinen, järkyttynyt ja pettynyt. KMA on tosiaan nimensä veroinen. Viitataan sillä sitten koomaan tai urban dictionaryn määritelmään "kiss my ass". Jos joku kaipaa minua, olen mennyt vaatteet päällä suihkuun heijaamaan ja odottamaan, josko uni tulisi ja veisi pois kaiken pahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti