Loistavan The Avengersin jälkeen odotukset ja innostus seuraavaa Iron Man-elokuvaa kohtaan olivat ns. valtaisat. Etenkin kun leffaa oli ollut ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Shane Black, jonka edellinen yhteistyö Robert Downey Jr:n kanssa oli suosikkileffoihini kuuluva Kiss Kiss Bang Bang. Ehkä erityisesti ennakko-odotusten vuoksi Iron Man 3 on ainoa MCU:n elokuva, joka on tuottanut minulle pettymyksen. Tai ehkä Iron Man 3 tuotti pettymyksen, koska se ei ole erityisen hyvä elokuva. Älkää käsittäkö väärin, fanipoikuuteni suojelee minua siinä määrin, että pystyn pitämään tästäkin elokuvasta. Joudun kuitenkin pitämään siitä hieman väkisin.
Iron Man kolmosessa Tony Starkilla on traumoja; The Avengersin lopussa tullut läheltä piti-tilanne vainoaa hänen mieltänsä ja aiheuttaa ikävähköjä paniikkikohtauksia. Hienoa, että kerrankin sankari ei suhtaudu kuoleman porttien kolkutteluun samalla tavalla kuin siihen, että hampurilaisessa on suolakurkkuja, vaikka tilasi sen ilman suolakurkkuja - onhan se vähän ärsyttävä, mutta kuitenkin melko unohdettava tilanne. Mukava on myös se, että MCU:n leffojen välillä on jotain seuraamuksia. Tähän mennessä vaikutukset leffojen välillä ovat olleet melko mitättömiä.
Sen sijaan harmillista on, että Starkin PTSD ei vaikuta elokuvan kulkuun oikeastaan mitenkään. Stark saa elokuvan aikana muutaman ahdistuskohtauksen. Siinäpä se. Juoneen niillä ei ole vaikutusta. Ahdistuskohtaukset eivät vaikuta juuri edes kohtauksiin, joissa ne esiintyvät. Starkin ahdistusta ei juuri käsitellä, eikä se saa mitään ratkaisua elokuvan aikana. Ikävät asiat ja ajatukset sekä pakkomielteinen pukujen räplääminen vain katoavat lopulta. Vähän niin kuin oikeassa elämässä.
Tarkemmin kun miettii, niin traumat saivat aikaan sen, että Stark näperteli unettomuuttaan hirveän lauman pukuja, jotka tulevat myöhemmin leffassa käyttöön. Ne samalla kuvastavat Starkin pelkoja liittyen Iron Maninä oloon. Luulen. Joka tapauksessa nämä ovat liian sivuosassa ja vaativat leffan liiallista pohtimista/selittämistä. Kirottu elokuva! Pistit minut ajattelemaan!
Juoni taitaa yrittää olla jonkinlainen mysteeri: kuka on Mandariinina esiintyvä terroristi, joka liittyy jollain lailla Aldritch Killianiin ja tämän A.I.M-järjestöön? Mysteeri on myös se, miten tämä kaikki liittyy Tony Starkiin. Stark päätyy koko kuvioon mukaan vähän kuin vahingossa: "terroristi-iskussa" sattuman kautta loukkaantuu Starkin ystävä Happy Hogan ja tästä tulistuneena Stark kertoo TV:ssä osoitteensa ja kutsuu Mandariinin vierailulle. SPOILER ALERT: Starkin kotiin hyökätään. Muutenkaan Starkin tekemiset eivät ihan hirveästi elokuvan pahista tunnu kiinnostavan. Kunhan hyökkäsi, koska Stark kävi uhittelemaan. *tuillakseni heilutin.
Tämä kyseinen kohta yleensä mainitaan, kun luetellaan kritiikkiä elokuvaa kohtaan. Itselläni ei yllättäen ole mitään ongelmaa tämän kohdan kanssa, vaan se on mielestäni suorastaan järkevä. Se on myös ainoita kohtia, joissa Starkin traumoilla voi ajatella olevan jotain merkitystä. Hoganin loukkaantuminen on viimeisiä pisaroita Starkin herkälle mielelle ja mikkien tullessa nenän eteen päästä kuuluu prii. Stark myös selkeästi välittömästi katuu tekemisiään. Jotkut kriitikot tuntuvat myös olettavan, ettei Mandariini olisi löytänyt maailman tunnetuimman miljärdöörin valtavaa ranta-asuntoa. Kuitenkin voisin olettaa Starkin tyttöystävän toteavan tämän:
Juonen mysteeriluonteen kannalta on hieman ongelmallista, että mikään ole kauhean mystistä. Pahista ja pahiksen suunnitelmia ei voi sanoa ennalta-arvattaviksi, koska niitä ei edes pyritä pitämään salassa. Mandariinikin paljastuu olevan mystisen sijasta enemminkin myskinen (HAHA!). Mandariini onkin päihderiippuvainen näyttelijä ja SPOILER: Killian on oikea pahis! What a twist! En tykännyt. Tuo ratkaisu leimaa todella paljon minun mielikuvaani elokuvasta. "Se on se Iron Man, mikä on vähän pelleilyä" (tarvitsenko lainausmerkkejä, jos siteeraan itseäni?).
Elokuvasta löytyy jonkin verran hyvää sanailua, erityisesti Starkin ja häntä auttavan lapsukaisen välillä. "Starkia auttava lapsi" voisi kuulostaa pahalta, mutta lapsihahmo ja -näyttelijä toimivat yllättävän hyvin. Kuitenkaan elokuva ei ole niin hauska, kuin toivoin sen olevan. En voi korostaa liikaa, kuinka hauska elokuva Kiss Kiss Bang Bang mielestäni on. Odotin niin kovasti Iron Man kolmosen olevan vähintään yhtä hauska, erityisesti koska Starkille on aiemminkin kirjoitettu niin nasevaa dialogia. Sääli, että lopulta Iron Man 3 on samalla tavalla hauska, kuin Linkin Park on raskasta musiikkia: tavallaan.
Pakko mainita apulapseen liittyvä yksi typerä kohta. Kun Stark ja lapsi ensi kerran tapaavat, niin lapsi ei tunne Starkia ja uhkaa tätä peruna-aseella (jenkit). Hän ei tunne Starkia vaikka a) edelleen, maailman tunnetuin miljonööri b) hänellä on kädessään lehti, jossa on kannessa isolla Starkin nimi ja naama. 1+1 voi olla silloin tällöin haastava yhtälö.
Lisäksi minua on ihmetyttänyt kovin ja valvottanut öisin se, että lopussa Stark kutsuu koko pukuvarastonsa kotoaan. Miksei hän tehnyt tätä aiemmin, vaan tuskaili rikkinäisen prototyyppipuvun kanssa? Toki hän halusi pitää jonkin valttikortin piilossa, mutta miksei kutsunut yhtä korvaavaa pukua. Jaa, joku olisi muka nähnyt, höpöhöpö.
Huutava vääryys on myös se, miten A.I.M:ia MCU:ssa käsiteltiin (FBI). Olisin halunnut nähdä ne keltaiset haalarit valkokankaalla, lempo soikoon! Tiedättekö muuten, miksi A.I.M. on parempi kuin Hydra? A.I.M:illa hammashoito kuuluu työterveyden piiriin.
Kaikesta valitteluistani huolimatta pidin Iron Man kolmosesta toisella katsomiskerralla enemmän kuin odotinkaan. Siinä on puutteensa, joista suurin on se, että se ei ole niin hyvä kuin se piti aiempien osien ja Avengersin perusteella olla. Siinä kuitenkin on oma osansa hyvää dialogia, jännitystä, Robert Downey Jr:ää ja toimintaa. Toimintapätkissä olisin halunnut nähdä enemmän Iron Mania ja ettei Stark olisi ollut puku päällä niin Killianin vietävissä (loppukohtauksessa Starkilta tuhotaan sen seitsemän pukua), mutta helikopteria päin paiskattu piano korvaa paljon. Kilpailu on kuitenkin niin kovaa, että Iron Man 3 sijoittuu Marvel-elokuvien häntäpäähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti