Road to Age of Ultron: Thor - The Dark World

Kevyen pettymyksen aiheuttaneen kolmannen Iron Manin jälkeen Thorin jatko-osa polkaisee MCU:n phase kakkosen toden teolla käyntiin; The Dark World ns. täräytti pankin. Jatkossa nämä arvostelut saattavat aika ajoin lipsahtaa raivofanittamisen puolelle.

Juonen ei pitäisi olla kenellekään turhan haastavaa seurattavaa. Muinainen paha yrittää saada käsiinsä toisen muinaisen pahan, jolla saadaan pahaa aikaan nykyisyyteen. Välillä tapellaan. Peruskuviolla mennään siis. Toteutus on kuitenkin erinomainen.

Elokuvan pahiksina toimivat mustat haltijat ovat riittävä uhka Thorille ja kumppaneille. Haltijat eivät ole samalla tavalla heittopusseja, kuin edellisen Thorin jääjätit - he saavat myös jotain aikaankin. Ei myöskään haittaa, että he ovat suunnittelultaan vähemmän urpon näköisiä. Haltijoiden ilmeettömät taistelumaskit ovat jopa häiritsevän näköisiä. Vähän kuin mallinuket kaupoilla. Hyh.

 Kuitenkin haltijat ja erityisesti heidän johtajansa Malekith jäävät hieman etäisiksi vihulaisiksi. Heitä ei käsitellä juuri enempää kuin on tarve, että katsoja tietää Thorin pieksemillä tyypeillä on jonkinlainen taustatarina ja motivaatio. Ja että Thorilla on hyvä syy heidän pieksemiseen.

Haltijoiden aikaansaannoksiin kuuluu myös Friggan, Thorin äidin surma. Tämä tapahtuma toimii merkittävänä juonenkäänteenä sekä saattaa Thorin ja Lokin yhteistyöhön. Sitä seuraa myös muutama sarjakuvaleffoille jopa yllättävän liikuttava kohtaus. Erityisesti Lokin reaktio äitinsä kuolemaan on yksinkertaisen tehokas. Nämä kohtaukset voisivat tosin liikuttavampia, jos jollain tapaa tuntisimme murhatun hahmon. Frigga esiintyi kahden elokuvan aikana noin viidessä kohtauksessa. Suhteutetaanpa tätä oikeaan elämään: Onhan se surullista, kun ihmisiä kuolee, mutta en pysty hyvällä tahdollakaan olemaan ihan palasina jokaisen puolitutun poistuttua.

Muutenkin sivuosat jäävät sivuosaan. Thorin kumppanit ovat niin pienessä roolissa, että oli vaikea ykkösosan jäljiltä muistaa, että keitäs nämä tyypit olivatkaan. En edes huomannut aasialaisen ystävän olevan poissa, ennen kuin häntä vilautettiin loppupuolella. "Ai niin, toikin on olemassa. Pitäisikö minun välittää siitä?"

Tässä elokuvassa Loki puhkeaa kukkaan. Viimein Loki on todella se kykenevä, älykäs ja viekas hahmo, jonka hänen on ollut tarkoitus olla jo kahdessa elokuvassa aikaisemminkin. Lokin kanssakäymiset Thorin kanssa ovat elokuvan parhaimpia ja hauskimpia kohtauksia. Hahmojen välinen jännite tuo jännitettä myös katsomoon: koska se väistämätön petos tapahtuukaan?

Elokuva on visuaalisesti upea. Elokuvan kuvasto oli osittain jopa yllättävän synkkää, jopa hieman pelottavaa. Valtavat, erikoisen muotoiset alukset avaruuden pimeydessä ja maailmoja tuhoava punainen klimppi herättivät minussa suorastaan lovecraftmaisia tunnelmia. Välittömästi tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen nousi semmoinen tunne ja kuume aivoihin, että joku minua tuosta heitosta vielä soimaa.

Iso osa elokuvan huumorista löytyy visuaaliselta puolelta ja siinäkin melko pienistä yksityiskohdista.
Esimerkkinä Thor ripustamassa Mjölniriä naulakkoon. Se oli minusta jostain syystä erityisen hauskaa. En tiedä.

                                                       "En todellakaan tiedä"


Jos edellisen Thorin taisteluhetket olivat MCU:n heikoimpia, niin The Dark Worldin vastaavat kuuluvat asteikon toiseen päähän. Ne ovat näyttäviä ja hyvin rytmitettyjä. Erityisesti lopun useiden maailmojen välillä tapahtuva kamppailu on upea ja jopa kekseliäs. Parasta kuitenkin elokuvan kamppailukohtauksissa on kuitenkin Thorin vasarasta lähtevä "KLONK", se osuu pahiksen kalloon. Siinä on jotain erinomaisen tyydyttävää.

                                      "Parasta on se, että KLONK tulee mitä pienimmästä kontaktistakin"

Haltijoiden arsenaalista on mainittava singulariteettikranaatit, mitkä ovat sekä näyttäviä, kammottavia että tyylikkäitä. Niiden kaltaisia hauskuuksia toivoisi scifi-toimintaan enemmänkin.

                                                                  "Hauskaa"

Scifistä puheenollen, Asgard on huomattavasti teknologisempi kuin ensimmäisessä elokuvassa. Siinä Asgard vaikutti pyörivän magialla ja keskiajalla, kun taas tässä heiltä löytyy laseraseet, voimakentät ja muut teknohölynpölyt. Enää ei ratsasteta hevosilla!

Useasti olen kuullut kritisoitavan The Dark Worldista tätä juoniaukkoa: mustien haltijoiden hyökkäyksessä vain yksi haltijoiden alus pääsi läpi asgardilaisten puolustuksen ja siellä jotenkin vain sattui olemaan Malekith kyydissä. Antakaahan, kun selitän tämän. Alus pääsi läpi, koska Malekith oli kyydissä. Koska Malekith on niin kova pilotti. Tai sitten aluksiin pystyy teleporttaamaan. Jaa ei? F*ck you, buddy.

Tästä elokuvasta ei tarvitse tykätä väkisin. Se ei välttämättä tuo valkokankaalle hirvittävästi uusia asioita, mutta se tuo sinne sellaisia asioita, joita katsoo mielellään. Useasti. Tämmöistä lisää.

DVD saa sapiskaa käännöksestä. Todella paljon kummallisuuksia ja huonoa kieltä käänöksessä oli. Esimerkkeinä "Soul forge" oli "sieluväärennös" ja Thorin huutaessa Lokille "You're mad!" kääntäjä katsoi todennäköisimmäksi käännösvaihtoehdoksi "olet vihainen".