Haluan siis kertoa omista guilty pleasureista. Jos termi ei ole tuttu, niin antakaa wikipedian selittää se teille:
"A guilty pleasure is something one enjoys and considers pleasurable despite feeling guilt for enjoying it. The "guilt" involved is sometimes simply fear of others discovering one's lowbrow or otherwise embarrassing tastes, such as campy styles of entertainment. Fashion, video games, music, theatre, television series, films, junk food and fetishes can be examples of guilty pleasures."
Vaikka pidän avoimesti monista asioista, joita jotkut saattavat pitää noloina, niin joitakin asioita en jostain syystä kehtaa tuoda julkisuuteen. Tästä syystä esim. Spotifyn Private play-nappi on erinomainen keksintö. Vaikka minulla on kaikki jakoasetukset poissa päällä. Parempi pelata varman päälle.
Luvassa on siis elokuvia, pelejä, musiikkia ja muuta. Joidenkin kohdalla kyse voi olla ihan rehdistä häpeilystä, toisten kohdalla kyse on taas ennemminkin tiedostamisesta, että objektiivisesti tarkasteltuna kyseinen taideteos ei ole priimaa tai että kyseessä on yleisesti inhottu biisi/elokuva/joku.
Eiköhän tässä ole nyt selitelty tarpeeksi, ei tämä varmaan niin monimutkainen juttu ole. Asiaan!
Mikä: The Scorpions, Hannoverin lahja maailmalle, joka antaa antamistaan. Nyt jo viidenkymmen vuoden ajan! Sedät jaksaa heilua. Tällä kertaa he tarjoavat meille uuden sinkkunsa "We Built This House".
Miksi häpeä: Se on Skorpparit. Ei niistä voi tykätä oikeasti.The Scorpionsin tuotanto on jaettavissa kahteen kategoriaan: mauttomat biisit (Rock You Like A Hurricane) ja niljakkaan limaiset biisit (Wind of Change, Still Loving You). Päällekkäisyyksiä on tosin useasti. Toisin sanoen The Scorpions on hard rockin Frederik.
Yhtye on ollut minulle aina pelkkä vitsi. Laulaja on aina kuulostanut korvaani hassulta ja hassuilta kuulostavat myös sanoitukset. Magic of the moment, voi veljet. On tässäkin biisissä aika törkeät sanoitukset. Kun korvaani kuiskitaan "love is the glue that holds us together" saksalaisella herkkyydellä, niin olo on romanttinen.
Tajusinpas muuten tässä kohtaa, että bändin nimi on Scorpions eikä The Scorpions. Vanhan Kummelien sketsin ansiosta olen aina luullut yhtyeen olevan THE SCORPIONS.
Miksi nautinto: Tämähän rullaa, mitä ihmettä. Biisiä kannattelevat erityisesti hienot laulumelodiat, jotka jäävät päähän soimaan. Silleen mukavalla tavalla. Olen huomannut huomaamattani (huomaamattani huomannut? Mitä.) hoilaavani kertsin woo-oo-oota julkisilla paikoilla. Sitten on taas hävettänyt. Myös kitaroissa tapahtuu mielenkiintoisia asioita, ainakin Skorppareiden mittapuulla. Hieno rock-biisi, jonka kuunteleminen ei hävettäisi yhtään, jos se olisi jonkun muun esittämä. Paitsi sanoitusten puolesta hävettäisi. Ne on edelleen aika kamalat.
Suosittelenko: Ehkä. Kaikki, jotka ovat Radio Rockia viime aikoina kuunnelleet, ovat kyllä taatusti tämän jo kuulleet. Muille rockin ystäville varauksella sanon, että tälle voi antaa mahdollisuuden. Vaikka (The) Scorpions olisi aiemmin ahdistanut tai naurattanut, niin tämä biisi saattaa yllättää. Ainakin minut ja ilmeisesti muutaman muunkin tämä on yllättänyt.
Nolouspisteet: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti