Tosin muutamat juonen elementit ehtivät jo ensimmäisen parin tunnin aikana herättämään hämmennystä. Pelin mukaan pelaaja tekee hirveän rikoksen, kun menee tappamaan ensimmäisen loppuvastustajan, joita myös vartijoiksi kutsutaan. Mikä ihmeen systeemi siellä kuopassa on meneillään? Vartijat saavat surmata gladiaattoreita miten tykkäävät, mutta vartijan surmaaminen on gladiaattoreilta kielletty. Reilut säännöt, jätkät!
Pelillisesti FORCED kulkee jo muinaisen (jo muinaisten roomalaisten) Gauntletin tallaamia tuttuja polkuja. Hahmoa kuvataan yläviistosta ja joka suunnasta puskee vihollista, joista pitäisi päästä eroon. Peli jakaantuu kammioihin, jotka taas jakaantuvat useampaan koitokseen ja lopulta vartijan surmaamiseen.
Koitokset ovat enimmäkseen pieniä areenoita, joiden suorittamiseen ei mene kauaa. Ainakaan, jos niistä ylipäätänsä selviää. Ratkaisu on siinä mielessä hyvä, että checkpointien puuttuessa mokaaminen ei aiheuta hirveän pitkää pätkää uudelleen pelattavaa. Tosin pienet areenat saivat minut luulemaan, että koko ensimmäinen kammio on tutorialia. Kukapa ei tykkäisi tutoriaalien pelaamisesta.
Hirviöiden kurittamista saa harrastaa neljällä varustesetillä: nopeilla henkitikareilla, puolustavalla jääkirveellä, voimakkaalla laavavasaralla tai sähköjousella. Kahden tunnin session aikana en tosin huomannut aseisiin liitetyn elementin tekevän mitään erikoista - edes visuaalisesti. Pelissä etenemällä ja haasteita suorittamalla aseita saa tosin kehitettyä, niin ties vaikka jääase jossain vaiheesssa tekisi jotain jääasioita.
Joka koitoksessa on aikahaaste ja satunnainen haaste. Satunnaisten haasteiden luonteen saa tietää vasta koitoksen suoritettuaan, mikä on lievästi ärsyttävää. Niitä on puolimahdoton arvata etukäteen, joten jos niitä haluaa suorittaa ja parantaa hahmoaan, on PAKOTETTU pelaamaan koitoksia uudelleen. Ja uudelleen.
Yksin pelatessa vain jousi ja kirves tuntuivat millään tavalla hyödyllisiltä. Hirviöitä tulee paljon ja kaukaa tehty murha on välttämätöntä, koska jotkut hirviöt räjähtävät tullessaan lähelle. Tikarit ovat liian tehottomat ja vasaralta puuttuu ainakin alussa pitkän kantaman vahinko. Jääkirveen etuna on myös kilpi, joka on oikeastaan pelin ainoa tapa torjua vastustajien iskuja.
Taisteluissa ainakin osittain olennainen mekaniikka on vihollisten merkkaaminen. Normaalit lyönnit merkkaavat vihollisia max. viidellä merkillä, joista jokainen lisää erikoisiskujen tehoa. Tosin ainakaan alkuvaiheessa merkkailun hallitseminen ei tuntunut mitenkään olennaisen tärkeältä, vaikka vähän etua merkkien merkityksen tajuaminen antoikin. Joko minä olen vähän yksinkertainen tai peli selitti merkkien toiminnan hieman epäselvästi, sillä minulla meni niiden tajuamisessa surullisen kauan. Luultavasti kyse on molemista.
Yksi pelin harvoista omaperäisistä ideoista on aina mukana kulkeva valmentajapallo. Balfuksen avulla ratkaistaa puzzleja, parannetaan sankaria, vahingoitetaan vihollisia jne. Idea on hyvä, mutta toteutus aavistuksen verran vajaa. Pallo liikkuu nimittäin vain kahdella tavalla: välilyöntiä näpäyttämällä pallo tulee täsmälleen siihen kohtaan missä hahmo seisoi spacen hiplaamisen aikaan ja välilyöntiä pohjassa pitämällä pallo käy seuraamaan. Palloa ei voi lähettää eteenpäin tai pysäyttää, ennen kuin se on sille määrätyssä kohteessa. Joissain tiukempaa hallintaa vaativissa kohdissa saattoi kevyesti kyrvähtää hermo.
Jotkut kohdat vaativat samanaikaisesti pallon viemistä tiettyihin paikkoihin, kun joka suunnasta puskee lyötävää. Tämmöinen multitasking aiheutti ainakin minussa ahdistusta etenkin, kun otetaan huomioon pallonhallinnan haasteellisuus. Muutenkin välillä tuntui, että ruudulla tapahtuu liikaa yhdelle ihmiselle. Peliä voikin pelata neljä ihmistä samanaikaisesti ja voinkin arvata, että täysin pelistä nauttiakseen moninpeli on suorastaan PAKOTETTUa.
Vaikeusaste nousee muutenkin aika reippaasti heti ensimmäisen vartijan jälkeen. Se aiheutti runsaasti kuolemaa ja turhautumista. Tässä kaikki kuolemat kahden tunnin ajalta:
Tuomio: Jatkoon. FORCED ei ole tee juurikaan mitään uutta, mutta se tekee monia asioita viihdyttävästi; peli on kaikesta valituksestani huolimatta pääosin hauska. Se on haasteellinen, mutta suurimman osan aikaa oikeilla tavoilla. Haasteet lisäävät uudelleenpeluuarvoa, vaikka pikkaisen ärsyttävästi. FORCED aiheuttaa raivostumista, mutta saa kuitenkin pakkomielteisesti jatkamaan. FORCED kuuluu kaanoniin, mutta ei tärkeimpien teosten joukkoon.
Ps. FORCED on TYPERÄ nimi.
Pps.
Onko tämä homovitsi? Minusta tämä on homovitsi. Ei sillä, että se olisi hauska, mutta... ei niin kuin sinä... tuo stereotyyppinen ääni... enhän minä ole ainoa, jolle tulee sama mielleyhtymä? Onko minussa jokin vialla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti