Masokistin joulukalenteri - Luukku 11

Muistikuvissani kettukarkit olivat hirveintä hirvitystä, mitä maa päällään kantaa. Mielessäni kettikset (niin kuin nuoriso niitä kutsuu) olivat pahempia kuin Hitler. Että jos vihreät kuulat olivat sadististen isovanhempien ensimmäinen valinta, niin kettukarkit otetaan esiin siinä kohtaa, kun on tosi kyseessä. Vuosia olen ihmetellyt, että miten kukaan voi näistä pitää ja aina löytyy joku, joka näistä nauttii!

Söin juuri yhden. Minun on tunnustettava, ettei se ollut niin pahaa, kuin muistin. Pahoja ne edelleen ovat, mutta jotenkin samalla tavalla kuin jos pikkurilli menisi sirkkeliin. Harmittaahan se, mutta elämä jatkuu ja tilanne on ehkä vielä pelastettavissa.

Karkki on vihreään kuuliksen (niin kuin nuoret sanovat) tapaan ällömakea ja päältä erikoisen karhea. Vähän kuin joku olisi laittanut soraa karkin sekaan. Sokeriksi taitavat sitä kutsua. Kyllä siinä pieni ällötyspihlajan maku tunkee suuhun. Meh.

Tässä video karkin maistamisesta, joka saattaa olla tai saattaa olla olematta hieman liioiteltu.