Lautapeli: Settlers of Catan. Mitään lautapeliä en ole varmaan pelannut yhtä paljon. Tästä on hakattu turnausta turnauksen perään. Kevytstrategiarakentelu, johon yksinkertaisuudestaan huolimatta löytää uusia lähestymistapoja. Toki alulla on aina kohtalaisen suuri merkitys, mutta on huonoista lähtökohdista noustu useinkin Harvoja pelejä, joissa hyväksyn nopan.
TV-sarja: Babylon 5 on kaikkien aikojen suosikki scifi-sarjani. Arvostan sarjoja, jotka on lähtökohtaisesti rakennettu esim. viiden kauden mittaisiksi. Niin kuin B5. Turha venyttäminen on useiden sarjojen ongelma ja siihen ei B5 syyllisty. Koko sarjan kestävä juoni on timangia ja avaruusaseman eri rotujen politikoinnin seuraaminen on yllättävänkin jännittävää. Kestää uusintakatseluita Amigalla tehdyistä tehosteista huolimatta.
Makeinen: En hirveästi välitä karkeistä ylipäätänsä, mutta kananmunista tulee nostalginen fiilis. Ja kuten Duudsonit aikoinaan minulle opettivat, niitä syömällä saa huikeita klimppeja aikaiseksi!
Raskas levy: Tänä vuonna ilmestynyt Soilworkin The Ride Majestic oli ehkä ainoa levy jonka ostin vuonna 2015.Täten myös paras. Eihän Soilwork ihan kauheasti ole muuttunut sitten viime näkymän, mutta eipä se haittaa, kun edelleen läsnä on bändin parhaat puolet: tarttuvat melodiat ja hyvä meisinki. Tosin olen haistavinani ripauksen bläkkisvaikutteita, jotka eivät aikaisemmin ole samalla lailla tuoksahdelleet. Ainakin blast beattia on aiempaa enemmän. Huippulevy, jota en olekaan muistanut tarpeeksi hehkutella.
Vaate: Reisitaskuhousut ovat uskollinen ystäväni. Ne ovat mukavat päällä ja niissä saa kuljetettua kaiken olennaisen omaisuuden mukanaan.
Suomalainen sarja: Raid on huomattavasti jotain hassutteluvareksia miellyttävämpää katsottavaa. On Raidissakin omat typeryytensä, mutta kokonaisuus on mielenkiintoisinta suomirikosviihdettä, mitä tiedän. Huumori ja sanailu on Raidissa pääosin aika huikeaa.
Kirjasarja: Ainoa kirjasarja, jonka olen selannut kahdesti on Stephen Kingin Musta Torni. Seitsemänosainen scififantasiaeepos on myös parasta Kingiä, mitä olen lukenut ja olen lukenut melkein kaiken, mitä mies on kirjoittanut. Melkein.
Miestä pidetään usein jonain roskakirjailijana, mutta mielestäni hänellä on hieno ja tunnistettava tyyli kirjoittaa sekä uskomaton määrä mielenkiintoisia ideoita. Kingin erikoistaito on kuitenkin siinä, että hän saa usein typerältäkin kuulostavat ideat toimimaan. Toinen Kingin vahvuus on hänen tapansa kuvata hahmojen sisäistä maailmaa, joka on lähestulkoon vertaansa vailla. Toki King on myös kaikenlaista soopaa julkaissut uransa varrella, mutta parhaat teokset kompensoivat niitä selkeästi.
Mustan Tornin maailmaan uppoaa perinpohjaisesti jos ei nyt samantien, niin viimeistään toisen kirjan alussa. Sarjassa osuu kaikki kohdalleen: hyvikset ovat mielenkiintoisia, pahikset ovat mielenkiintoisia jopa lapsi- ja eläinhahmot ovat mielenkiintoisia. Vaihtoehtomaailmojen välillä hyppivä juoni pitää otteesaan muutamista juoniaukoistaan ja lapsuksistaan huolimatta. Ehkä on annettava anteeksi, ettei kaikki yksityiskohdat täsmää, kun sarjaa kirjoitettiin sen 30 vuotta.
Rakastan aina sitä, kun kirjat/elokuvat/sarjakuvat ovat osa jotain suurempaa maailmaa. Siksi olen ollut niin riemuissani, kun marvelmaailma on saatu valkokankaalle ja siksi esim. Alistair Reynoldsin Ilmestyksen avaruus-sarja on toiminut niin täysiä. Musta Torni on Kingin keskusteos. Iso osa Kingin tuotannosta liittyy Torniin tavalla tai toisella. Pikaistuksissani laadin listan (ja järjestyksen!) kirjoista, mitä Tornin ohella kannattaa minun mielestäni lukea:
Musta Torni: Revolverimies
Musta Torni: Kolme korttia pakasta
Musta Torni: Joutomaa
Tukikohta
Musta Torni: Velho
Painajainen
Musta Torni: Callan sudet
Musta Torni: Susannan laulu
Uneton yö
Pedon sydän
Musta Torni: Musta torni
Lisäksi Talismaani ja sen jatko-osa Pimeyden talo ovat asiaan kuuluvaa luettavaa, mutta eivät ole pakollisia.
Piirretty: The Looney Tunes Show on ollut loppuvuoden iloinen yllätys meidän perheessä. Väiski ja Repe on väännetty yllätävän toimiviksi sitcom-hahmoiksi menettämättä kuitenkaan hahmojen ydintä. Enpä olisi uskonut voivani nauraa näille hahmoille näin paljon.
Musikaali: Ääämmyymmää, no Buffyn ja Scrubsin musikaalijaksot olivat hyviä. Niissä oli myös melkein loogiset selitykset siihen, miksi kaikki lauloivat ja tanssivat!
Lehti: Soundi oli ainakin asiallinen musiikkilehti silloin, kun sitä vielä tilasin. Nykytasosta en osaa sanoa. Ehkä sekin on nykyaikaa vaivaavan journalistiikan rappeuman uhri? Emme saa koskaan tietää.
Esine: Sänky on herätyskelloa mukavampi. Siellä saa nukkua, kun toinen taas herättää.
Suklaa: Marabou-suklaat ovat suosikkejani ja niistä dominokekseijä sisältävät ovat ihastuttavimpia. Iih.
Sarjakuvaelokuva: Judge Dredd on kaikkien aikojen suosikkisarjakuviani. Olen selaillut niitä siitä asti, kun penskana satuin vahingossa löytämään ne kirjaston aikuisten sarjakuvat-osastolta. Tulevaisuuden poliisivaltion kovin poliisi/valamiehistö/tuomari/teloittaja on hahmona ehkä tarkoituksellisen yksiulotteinen, mutta sarjakuvassa on usein hyvääkin satiiria ja sanottavaa.
Stallonen Judge Dredd oli fanille hävityksen kauhistus, mutta parin vuoden takainen Dredd lunasti kaikki odotukset. Elokuvan ansiot eivät jää siihen, että se on sarjakuvalle uskollinen, vaan se on myös jännittävä toimintaelokuva tylyllä meiningillä. Satiiri tosin jää vähälle, mutta ei sillä niin väliä Urbanin yrmyillessä Dreddinä juuri oikealla tavalla. On huutava vääryys, ettei tämä saanut jatko-osaa. Drokk!
Komediasarja: Spaced eli Avaruuden tuntua ehkä ainakin suomessa hieman aliarvostettu helmi. Ainakin Edgar Wrightin ja Simo Peggin sekä heidän Cornetto-trilogiansa ystäville tämä on pakollista katsottavaa. Tästä voisi myös Big Bang Theory ottaa mallia, miten nörttihuumoria tehdään.
Siinä oli tämän joulun kalenteri. Nyt voi antaa ärsyttävien asioiden olla hetken aikaa. Hyviä asioita kaikkien jouluun ja myös uuteen vuoteen! Päätän kalenterin lyhyeen bloopers-videoon, koska nehän ovat aina hauskoja. Näköjään turpaan saaminen on myös hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti