Olen hiljattain koukuttunut suklaaseen. Ei se haittaa, koska suklaa on tavallaan parasta. Se virkistää kehoa ja mieltä. Se myös maistuu hyvältä. Kyllähän te nyt tiedätte. Kuinkahan paljon on tarpeellista, että esittelen lukijoilleni, mitä on suklaa? Kuinka tyhmänä lukijoitani oikein pidän? En lainkaan.
Mutta ei ole niin hyvää asiaa, ettei ihminen olisi onnistunut sitä pilaamaan. Ettei jouluihminen olisi onnistunut sitä pilaamaan. Puhun tietysti joka joulun vitsauksesta, eri näköisistä ja kokoisista konvehtirasioista. Tai pitäisikö sanoa kanveht... konvehtireisio... konventti... en keksi tuosta mitään väännöstä. Joka tapauksessa niitä tulee joka joulu ovista ja ikkunoista. Tai vähintään yksi. Sekin tulee yleensä paketista.
Toki joissain on muutama hyväkin konvehti, jonka maku muistuttaa jopa jollain tavalla ihmiselle sopivaa suklaata. Jostain syystä näihinkin paketteihin on pitänyt laittaa makuja tyylin "yrttipistaasi" ja "selleri" ja "kananpoikaa bernaisekastikkeessa". Miksei voi vain olla suklaata? Johon on korkeintaan laitettu minttua tai toffeeta kaveriksi. Yksinkertainen on kaunista. Joku raja. Olkaas nyt, älkääs nyt. Sull on mun luonto, mitäs läksit? Aavanmeren tuolla puolen jossakin on maa. Yritän vain sanoa, että jos haluatte antaa minulle suklaata lahjaksi, levyt ovat ihan hyvä ratkaisu.
Enkä todellakaan aio ostaa rasiallista mitään pippuriemmentalkonvehteja, että saisin kuvattua jonkun videon jossa voin pahoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti