Joulukalenterin mahdollisuuksien lauantai: Salatut elämät

Viime vuoden kalenterissa pilkkasin salkkareita, vaikka en ollut katsonut jaksoakaan vuosiin. Tänään annan sarjalle mahdollisuuden. Ehkä käsikirjoitusten taso on noussut! Ehkä näyttelijöiden tulkinnat ihmishahmoista muistuttavat ihmishahmoja! Ehkä jakso ei pääty niin, että joku hahmoista tuijottaa kuiluun suu auki! Ehkä.

Ensimmäinen ajatus alkutekstien aikana on, että tässähän on ihan helvetisti hahmoja. Kaikki ovat vähän samannäköisiä. Ihan kuin Game of Thronesia katsoisi. Harmi ettei tässä tapeta hahmoja samaan tahtiin. Vai tapetaanko? Taitaa iltalehdistö vähän väliä uutisoida, että taas kuoli salkkarihahmo. Tosin tässä sarjassa taitaa olla enemmän ylösnousemuksia kuin Raamatussa.

Mitäköhän ihmettä tässä jaksossa tapahtui? Ei sillä, että jakson juoni olisi ollut mitenkään erityisen monimutkainen, mutta se oli vain niin pohjattoman tylsä. Tuntui kuin, että olisi tuijottanut johonkin rinnakkaisulottuvuuteen, jossa mielenkiintoiset asiat ovat kielletty. Muistan kuitenkin, että

1) Meneillään on putkiremontti.
2) Jonkun täytyi tehdä jotain verojuttuja.
3) Ismolle tuotiin putkiremppatyömaalle kahvia ja pullaa.

Vähän liioittelen. Sarjassa tapahtuu toki asioita, mitkä ovat teorian tasolla mielenkiintoisia. Esimerkiksi homoykkösen (en pysty muistamaan nimeä, joten törkeästi määrittelen henkilön koko persoonallisuuden hänen seksuaalisuutensa kautta.) puhelimeen soittelee joku, joka esiintyy hänen kuolleena poikaystävänään, homokakkosena. Hihi, homokakkonen. Anteeksi, kerään itseni. Joka tapauksessa, kun häneltä kysytään, että onko hän vienyt puhelinhäirikköasiaa poliisille, homoykkönen sanoo hoitavansa asian itse. Miten hän hoitaa asiaa? Hän on lähettänyt häirikölle tekstiviestin, jossa kysyy kuka häirikkö on. Nerokasta ilon ja älyn hölkkää. Melkoinen mestarietsivä. Sherlock Holmes olisi ylpeä tuollaisesta neuvokkuudesta.

Yleensä tuommoiset älyttömyydet voisivat olla viihdyttäviä. Typeryys viihdetaiteessa on minusta usein hauskaa. Mutta nämäkin hetket ovat esitetty niin ankeasti etten voi kuin vajota jonkinlaiseen kooman esiasteeseen. Ehkä kyse on näyttelystä. Yllätys! Se on edelleen kuin kouvolalaisesta kesäteatterista josta on imetty kaikki näyttelytaito pois. Sitten tuo taito on valeltu bensiinillä ja sytytetty tuleen, jotta kukaan ei voisi sitä ikinä käyttää.

Näyttely perustuu joko totaaliseen ilmettömyyteen tai naaman jatkuvaan vääntelyyn sekä silmien pyörittelyyn. Ja tuhinaan. Tuhinan määrä on oltava joka kohtauksessa vakio. Huutaakohan ohjaaja aina välillä, että "muuten joo tosi hyvä, mutta Pasi ei nyt hengittänyt tarpeeksi kovaäänisesti".

Joskus näyttelijät hymyilevät silloin tällöin kohdissa, joihin se minun ohjaajansilmän mukaan ei sovi. Ehkä olen väärässä ja hymyily sopi kyseiseen kohtaan erinomaisesti tai sitten nämä näyttelijät vain silloin tällöin muistavat "hihi, mie oon telkkarissa". Tai sitten he eivät vain pysty sanomaan vuorosanojaan pokerilla. Tai ehkä se on vain jonkinlainen selviytymismekanismi. Tai ehkä heitä naurattaa, että jotkut todella edelleen katsovat tätä sarjaa.

Jakson hienoin hetki on, kun Ismon poika läksyttää, ettei Ismo voi asua työmaalla, koska SE PALKKAMURHAAJA on hänen perässään. Jaaha.

                 Yritin hakea kuvaa yllättävästä ninjasta. Kuva Ninja Warrior-kilpailijasta on varmaan close enough