Tämä meni nyt hieman pitkin hanureita. Aluksi katsoin, että tälle päivälle suunnittelemani elokuva oli poistunut Netflixistä. Seuraavaksi ajattelin "lainata" Postalin internetistä. Ei ollut "lainaajia". Kävelin läpi muut tilaamani suoratoistopalvelut. Eivät olleet kuulleetkaan Uwe Bollista. Yritin käydä läpi internetvuokraamot. Sama vika. Viimein SF Anytimestä löytyi Blubbarella, joka olisi kaiken huipuksi ollut vain hieman päälle tunnin mittainen. Vuokraan sen todetakseni, että ei tietokoneet eikä mobiililaitteet suostu elokuvaa toistamaan. Hieno palvelu. Melkein jo julkaisen päivityksen otsikolla "Joulukalenterin tiistaibölli: Pitäkää tunkkinne". Sitten huomaan, että tämä elokuva jonka luulin poistuneen Netflixin valikoimasta, onkin edelleen siellä. Onnea minulle.
Tällä kertaa elokuva ei perustu mihinkään videopeliin, vaan on ihan Bollen omin käsin kirjoittama! Tosin voisi sanoa, että elokuva perustuu herran aiempaan elokuvaan Rampage. Sen verran samankaltaisia molemmat elokuvat ovat. Kummassakin työnväenluokkalaisella tyypillä menee kuppi nurin sen verran raskaasti, että on pakko tappaa. Molempien elokuvien päähahmoa harmittavat eniten rikkaat ihmiset. Voisi kuvittella Bollillakin olevan jotain heitä vastaan.
Minua taas eniten harmittaa, että tämä oli oikeastaan ihan ok leffa. Ei mikään ihmeellinen, mutta ei bolltaakkelimaisen huonokaan. Mitä sanoa elokuvasta joka on ihan kiva? Joku saattaisi pitää erikoisena pettyä leffaan, kun se ei ole sysiulostetta. Elokuvassa oli jopa oikeasti toimivia hetkiä: pitkä kuvaus päähenkilön taloudellisesta syöksykierteestä on aika ajoin todentuntuisella tavalla ahdistava.
Todentuntuisia eivät sen sijaan elokuvan pahikset eli pankkiirit, meklarit, asianajajat sekä muu yhteiskunnan kuona. Kun päähenkilön kaverit ovat rehtejä työläisiä, jotka auttavat kavereitaan tilanteessa kuin tilanteessa, niin nämä elitistipaskiaiset syövät lapsia ja harjoittavat saatananpalvontaa. Ei sitä elokuvassa näytetä, mutta ihan yhtä hyvin voisi näyttää. Itse ainakin odotin pääpahiksen käyvän joka repliikin jälkeen nauramaan "BUAHAHAHAHA!"
Elokuvan isoimmaksi ongelmaksi muodostuu sen nimi: Attack on Wall Street viestii elokuvasta joka käy itseasiaan. Odotin toimintaelokuvaa, joka koostuisi suurimmaksi osaksi hyökkäyksestä valkoiseen taloon. Tähän hyökkäykseen päästään kuitenkin vasta yli tunnin jälkeen. Elokuvan ollessa puolitoista tuntia, niin prosentuaalisesti on aika vähän Attackia Wall Streetillä. Kuitenkin enemmän kuin Batman v. Supermanissa oli Batman vs. Supermania.
Vähän myös ihmetyttää päähenkilön kuvaaminen Tuomari-henkisenä antisankarina. Lopun teurastuskohtauksen musiikit soivat ja vaimenevat kuin meneillään olisi suurikin urotyö. Kaikki luo pikkaisen creepyä vaikutelmaa jonkinlaisesta Bollin henkilökohtaisesta kostofantasiasta. Asiaa ei auta, että hän on tehnyt useamman elokuvan samoilla teemoilla.
Lukuunottamatta sitä, että elokuvassa on aivan liian paljon klippejä uutisista USA:n taloudellisen katastrofin pahimmista hetkistä, niin ei elokuvasta ole oikein enempää sanottavaa. Sen katsoi ilman ärsytystä, ajoittain jopa nauttien, mutta suurimman osan aikaa pikkaisen kyllästyen. Ai niin, elokuvassa on Edward Furlong. Harmillisesti ei terminaattoreita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti