Joulukalenterin peliperjantai: Top 5 ärsyttävimmät asiat videopeleissä

Ottaen huomioon, kuinka paljon nautin pelaamisesta, saavat pelit minusta irti huomattavia määriä kohonneita verenpaineita, raivon kaltaisia tunteita ja vokaalilla alkavia sanoja. Koska olen lukenut internettiä, tiedän etten ole yksin. Pelit ovat ärsyttäviä, josta osoituksena on hirvittävä määrä "ärsyttävimmät asiat videopeleissä"-listoja. Olen kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että minua ei eniten ärsytä yleisimmät käyrännostattajat, kuten saattotehtävät, quicktime eventit ja kampanjan lyhyt kesto. Minun ärsytyksen aiheet ovat huomattavasti enemmän lähestyvältä keski-ikäisyydeltä haisevia. Tässä lyhyt listaus suosikki-inhokeistani puettuina kysymyksiksi.

5. "Miksi en pääse jo pelaamaan?"

On hienoa, jos peleissä on tarina. On vielä hienompaa jos tarinaa pohjustetaan hyvin. Hienointa on jos tarina on hyvä. Silti minulla meinaa useasti silmä puhjeta, kun pelin alku ja pelaamaan pääseminen kestää ikuisesti. Jos pelissä pitää käyttää 10 minuuttia introvideoon, jotta pelaaja tietäisi missä mennään, niin jotain on pielessä.

Pahimmillaan tätä jatketaan tutoriaalilla, joka pitää pelaajaa erityistukea tarvitsevana. Kuinkahan moni peli on neuvonut minuakin siinä, kuinka katsoa oikealle ja vasemmalle? Sitten jos pelintekijät päättävät vetää ns. all-in, niin ennenkö päästään ns. normipeliin on pelin alku ns. kävelysimulaattori, jossa pelaajalle selitetään niitä näitä kunnes viimein oikeasti alkaa tapahtua.

Välillä on tehnyt mieli kirkua ruudulle, että "Voi Luoja! Anna minun jo pelata! Peli aikani on rajallista! Tämä ei ole pelaamista!". En kuitenkaan ole koskaan niin oikeasti tehnyt. En.

Pahin rikkoja: Dying Light. Ei vaatinut kuin tunnin kuin peli oikeasti alkoi. Sen jälkeen olinkin jo melko kypsä.

4. "Miksei nämä viholliset lopu koskaan?"

Tiedän, ettei pelaamalla saavuta oikeasti mitään. Paitsi jos pelaa Counterstrikea ammatikseen, niin silloin voi saavuttaa miljardin. Mutta normistikin pelatessa voi saada yllättäviä saavutuksen tunteita esim. tyhjentämällä huoneellisen vihulaisia kauhealla pyssyllä ja hirmuisella taidolla. Tämä tunne on helposti ryöstettävissä laittamalla mihin tahansa kohtaan peliä taikakoneen (ei se bändi), joka sylkee loppumattomasti vastustajia iloksesi. Olo on kuin yrittäisi läpsimällä hävittää kaikki kesän hyttyset. Parasta on, jos samalla pelaajan pitäisi "keksiä" jokin ratkaisu johonkin "nokkelaan" ongelmaan. MUTTA ON VÄHÄN VAIKEA KESKITTYÄ KUN JOKU LYÖ MINUA SAMAAN AIKAAN KIRVEELLÄ.

Pahin rikkoja: Call of Dutyt. Jokainen taistelu on arvailua siitä, että tuleeko noita vihollisen sotilaita loppumattomasti, jos en jatka eteenpäin aka juokse luotisateeseen ja höyrysty pinkiksi usvaksi. Hauskaa.

3. "Miksei tämä peli lopu koskaan?"

Nykyään hyvin paljon valitetaan siitä, kuinka pelit ovat liian lyhyitä. Mutta! Pitkä peli ei ole yhtä kuin hyvä peli. Ei elokuvissakaan pituus ole laadun tae. Peli on hyvä silloin, kun se on niin pitkä kun sen täytyy olla. Portal oli erinomainen sen pituisena kuin se oli. Äsken mainittujen Call of Dutyjen yksinpelikampaajat aiheuttavat vuodesta toiseen itkua, kuinka ne ovat liian lyhyitä, mutta silloin ne vasta hirveitä olisivatkin, jos ne kestäisivät 20 tuntia. Lopettaa pitää silloin kun leikki on hauskimmillaan. Monta kertaa peli olisi jättänyt hyvän mielen ja maun suuhun, jos se olisi tajunnut lopettaa ajoissa. Mutta ei. Peli vaan jatkuu loputtomasti niin kuin sade ja ehtii aiheuttamaan kyllästymisen.

Pahin rikkoja: Darksiders. Tästä varmaan monet ovat eri mieltä, mutta en muista minkään muun pelin tiimoilta yhtä vahvaa "vieläkö tämä jatkuu"-fiilistä.

2. "Miten näitä checkpointeja on oikein jaettu?"

En kuulu siihen porukaan, joka valittaa kuinka pelaaminen on nykyään liian helppoa. Erityisesti en pysty ymmärtämään valitusta liian tiheästi esiintyvistä checkpointeista. Tätä ei tule käsittää väärin nautin sopivasta haasteesta siinä missä muutkin. Mistä en taas nauti on siitä, että joudun pelaamaan samoja kohtia uudestaan ja uudestaan päästäkseni siihen kohtaan pelissä, jossa minulla on vaikeuksia. Vähän kuin jos minulla olisi ongelmia taskuunparkeerauksen kanssa, mutta joka kerta kun peruutan naapurin auton ruttuun, joutuisin ennen uutta yritystä opettelemaan 15 min. kuinka kytkintä käytetään. Olen erinomainen taskuparkkeeraaja.

"Ymmymmymmyn ennen peleissä ei ollut checkpointeja viiden minuutin välein". Siksi ne olivatkin niin ärsyttäviä. Eikä checkpointeja tarvi olla 5 min. välein. Niitä tulee olla 3 min. välein. Vähintään. 

Tarkistuspisteiden asettelun järjettömyyttä voi halutessaan vielä korostaa laittamalla välittömästi checkpointin jälkeen välivideon. Eli joka kerta kun kun pitkän rupeaman päälle kuolet, saat katsoa saman videon uudestaan. Uudestaan. Uudestaan. Jos kehittäjä on ollut paholainen tai vähintään hänen kätyrinsä, niin tuota välivideota ei voi skipata. Skruu. Juu.

Pahin rikkoja: Grand Theft Auto IV. Tehtävän sisäisiä Checkpointeja ei juuri ole. Voit joutua pelaamaan tunnin verran peliä uudestaan, koska tehtävän suoritettuasi olet palaamassa maaliin, mutta juuri ennen kuin olet perillä ajat kämäisten ajokontrollien vuoksi skootterilla päin autoa ja kuolet. Hyvä luoja, miten inhosin tätä peliä.

1. "Mitä helvettiä minun pitäisi tehdä?!"

Olen huonoimmillani ihmisenä silloin, kun ajan autolla ja olen eksyksissä. Sama pätee pelimaailmaan. Jos yllättäen pelissä tulkee vastaan kohta, jossa ilman mitään selityksiä pitäisi eteenpäin mennä jonkin uudenlaisen mekaniikan avulla, niin en tykkää. Jos yllättäen joudut käyttämään monia hetkiä siihen, että löydät huoneesta vivun jota vetämällä pääset eteenpäin, en tykkää enemmän. Jos täysin lineaarisessa pelissä et kuvakulmista ynnä muusta kuonasta johtuen vain keksi minne suuntaan pitäisi mennä, niin en tykkää tositosi paljon.

En puhu nyt mistään liian vaikeasta puzzlesta tai muusta vastaavasta. Puhun siitä, ettei ole hajua mikä puzzle tässä kohtaa on. Siitä, että pelissä on kohta, joka ei vaadi mitään ongelmanratkaisua, mutta joka huonon suunnittelun vuoksi muuttuu ongelmaksi. Jos peli ei ole vaikea, mutta et silti pääse etenemään siinä, niin peli on huono.Jos peli jää minulta kesken, niin tämä tai versiot tästä ovat usein syynä.

Pahin rikkoja: I Am Alive. Ei tuohon lisättävää.