Power Metal:
Jotkut bändit pukeutuvat normaalisti, jotkut harrastavat larppaamista. Sitten on Manowar. Other bands play, Manowar cosplay!
Power metalin piirissä esiintyvät otsatukat ovat, jotain mille en meinaa löytää sanoja. Miksi. Pitkä tukka on muutenkin miehelle häpeäksi, niin minkä takia pitää vetää touhu vielä naurettavuuden toiseen potenssiin?
Käsittääkseni power metallia kuuntelevat ovat periaatteessa normaaleja ihmisapinoita muistuttavia homoja (sapienseja) lukuunottamatta Manowar-faneja. Muistan ikuisesti, kuinka joskus joku internetissä ei uskonut millään järkipuhetta, vaan sitkeästi väitti Manowarin olevan maailman raskain bändi. Ehkä se oli vitsi. Vähän niin kuin Manowar.
Sentään power metalissa ei ole hirveästi typeriä taiteilijanimiä. Paitsi Rock'n'Rolf. Mutta se onkin riittävän typerä koko genren puolesta.
Black Metal:
Jos osa powerin soittelijoista tykkää pukeutua hassusti, niin bläkkispuolella larppaa suurin osa. Tosin jos powerin puolella larpataan fantasiaa ja taistelua, niin black-osastolla larpataan pahuutta, pandoja ja rakennusmiehiä. Ainakin päätellen rannekkeissa olevista nauloista. Varmaan kätevä tapa pitää ne kätten ulottuvilla.
Black metaliin kuuluu usein ns. corpse paintit, eli maalataan naama valkoisella ja mustalla, että näytettäisiin enemmän ruumiilta. Tai taittovikaiselta klovnilta. Tai teinitytön ensikosketukselta meikkauksen maailmaan. Joka tapauksessa lopputulos on useimmiten enemmänkin "huvittava" kuin "pelottava".
Hieman huvittavia ovat myös bläckis-bändien logot. Varmaan yhtyeiden kesken on ollut kilpailu kuka saa aikaan vaikeimmin luettavan söherön. Testatkaa lukutaitonne tuolta. Monestako saitte selvää?
En tiedä mikä tilanne on tänä päivänä, mutta ainakin silloin kun itse enemmän metalliforumeita lueskeli, olivat black metal-fanit ehkä konservatiivisimpia ihmisiä, joita tiedän. Oli hyvin tarkkaa minkälaista bläkkiksen pitää olla, jotta se olisi "true". Kai ainoaa oikeaa metallia oli C-kasetille nauhoitettu kohina. Esim. Dimmu Borgir "koskettimineen" ja "soittotaitoineen" on "homopoppia". Niin kuin homopoppi olisi muka joku haukkumasana.
Ehkä hulvattomin piirre black metalissa on kuitenkin taiteilijanimet. Eihän bläkkistä voi soittaa kuka tahansa Seppo, vaan nimen on oltava vähintään jokin Sepulturo. Omiin suosikkeihini kuuluu mm. Jesus Christ!, Mustis, Count Grishnackh ja Satanachia. Satanachia! Hänen täytyy olla meksikolainen saatananpalvastelia. Voit pyytää generaattorilla itsellesi oman bläkkisnimen täällä.
Tuomio: Tästä ei ole epäilystäkään - Black metal on selkeä voittaja. Jälleen kerran huvittaa koko touhun ryppyotsaisuus. Kauheasti on mukamas kapinahenkeä, mutta silti kaikki pitää tehdä juuri samalla tavalla urposti niin kuin kaikki muutkin ovat tehneet. Pyrkimys shokeraamaan huvittaa enemmän kuin järkyttää. Hyvänä esimerkkinä Cradle of Filthin masturboiva nunna-paidat. Hui kauhia. Lisäksi voitto menee black metalille jo pelkästään sen takia, että siihen silloin tällöin liitetään erinäisiä natsahtavia aatteita ja natsithan ovat naurettavimpia tyyppejä, mitä maailmasta löytyy. Ei siis "hah hah"-naurettavia, vaan kauheita pellejä. Anteeksipyyntöni kaikille pelleille.
Tilanne:
P vs B
0-2
Kolmas erä: Musiikki
Power Metal:
Tuplabassaria, kauheaa falsettia ja hirveää tilutusta. Niistä on pienet power metal-pojat tehty. Välillä kitarat menee koppotikoppoti. Välillä ei.
Black Metal:
Laulaja korisee kuin kuristettava. Kitarat sahaavat niin, että kielet meinaavat syttyä tuleen. Rummut takovat - niin kuin eräs internet-klassokko asian ilmaisee - ihan peniksenä.
Tuomio:
Viimeisen erän vie kiljaisun mitalla power metal, mutta ei auta. Black metal voittaa ja on naurettavampaa musiikkia! Onneksi olkoon!
PS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti