Indeed. Kun aikoinaan näin AVP:n leffajulisteen, menin kirjaimellisesti sekaisin. Tai en kirjaimellisesti, mutta olin joka tapauksessa kovin innoissani. Alienit olivat silloin (ja mikseivät edelleen) suosikkielokuviani ja Predatorit ovat myös lajissaan (pun intended) kovia. Elokuvan nähneet voivat arvata pettymykseni. Viimeistään siinä kohtaa piirun verran alle kaksikymppinen Risto oppi, että maailma on julma ja epäoikeuden mukainen paikka. Luonnollisesti tällainen traumojen aiheuttaja on katsottava uudelleen.
Laitoin DVD:n toistolaitteeseen ja sain huomata levyn olevan siltä aikakaudelta, jolloin dvdeiden tekijät olivat innoissansa kaikista hienoista animaatioista, mitä valikkoihin saattoi laittaa. Muistatteko sitä aikaa, kun takakansissa saattoi ekstrojen kohdalla lukea "interaktiiviset valikot". Hurraa. Tässäkin ennen kuin saa tehdä minkäänlaisia valintoja, on katsottava minuuttitolkulla kämäistä tietokonegrafiikkaa temppelistä, jossa alienin munia nousee lattiasta hiiiitaaasti. Kun animaatio on viimein valmis, valitsen luonnollisesti extended cutin, koska vihaan itseäni ja haluan etten ole onnellinen.
Katsoessani AVP:tä pitkästä aikaa, tajusin Prometheuksen olevan remake tästä elokuvasta. Molemmissa kuolemassa oleva Weyland kerää ryhmän asiantuntijoita, jotka menevät muinaiseen temppeliin, jossa paljastuu jotain ihmiskunnan historian kannalta mullistavaa + mököjä. Lopputuloksena
En osaa päättää, että kumman elokuvan juoni oli typerämpi, mutta ainakin Prometheus oli nättiä katseltavaa.
AVP on siitä uskomaton elokuva kokemus, että se ei ole juuri lainkaan kiinnostava. Se on minusta huikea saavutus ottaen huomioon, että pääosiin on saatu kaksi elokuvahistorian päheintä mörköä. Toiminta on tympeän näköistä, eikä elokuvassa ole jännitystä saati kauhua. Ihmiset ovat täysin tyhjiä arpoja, eikä kukaan ole millään lailla mielenkiintoinen. Päähenkilö on ärsyttävän pätevä ammattilainen joka kaiken huipuksi laukoo nasevia kommentteja. Muistan teatterissa unelmoineen hahmon kuolemasta samalla hetkellä, kun hän ensimmäisen kerran tuli kuvaan. Niin kuin oikeassakin elämässä, unelmani eivät tulleet toteen ja joutuivat kuolemaan hitaan tuskallisen kuoleman.
Jotenkin elokuvassa oli hurjat määrät tyhmää. Erityisesti mörköjen loren kannalta. Ehkä elokuvaa summaa kaikista parhaiten sana "Jaa".
"Jaa, Weylandilla on jostain syystä täsmälleen saman näköinen jälkeläinen satojen vuosien päästä." "Jaa, alien kasvaa sikiöstä täysikasvuiseksi vartissa"
"Jaa, yksi alien saa tapettua kaksi predatoria ilman mitään vaikeuksia."
"Jaa, predator liittoutuu ihmisen kanssa"
"Jaa, yksi ihminen saa tapettua kuningattaren keihäällä, kun mutterficken Ripley tarvitsi lastaajan"
"Jaa, ne predatorit hyväksyivät sen ihmisen klaaninsa jäseneksi, mutta jättivät hänet paleltumaan kuoliaksi antarktikselle"
"Jaa, tää elokuva loppui jo"
"Jaa"
Ps. Kun pistin tuon taglinen kuvahakuun, vähemmän yllätteän tulokset liittyivät yllättävän paljon erääseen äskettäin olleeseen presidentinvaaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti