Joulukalenterin sanoitussunnuntai: Ero

Hyvien sanoitusten tekeminen ei ole helppoa. Joskus kielikuvat menevät vinoon, joskus herkäksi tarkoitettu onkin uskomattoman kornia. Ei ole mielestäni helppo aina sanoa miksi jokin sanoitus on hyvä. Miksi tietynlainen tyyli toimii toisella ja toisella kirjoittajalla ei? Miksi jonkin sanoittajan käytössä yksinkertainen on kaunista ja toisen käyttämänä tuskastuttavan naiivia? Miksi toiset lyriikat ovat niin tuskastuttavia vaikka teoriassa käyttävät samoja palikoita kuin hyvätkin?

Yritän näin sunnuntaisin analyisoida (tieteellisesti ja absoluuttista totuutta etsien) jonkin aihepiirin tiimoilta miksi jokin teksti on mielestäni huono ja miksi toinen on taas hyvä.

Aihe: Ero

Ero on hyvä aihe laululle. Se on samaistuttava, koska suurin osa meistä on joskus joutunut päättämään ihmissuhteen. Se on useimmiten kipeä hetki ja ihmiset tarvitsevat biisejä joiden kautta peilata tuntemuksiaan. Erobiisit ovat tärkeitä. Joskus ne tosin ovat törkeitä. Erobiisit voivat ilmaista monenlaisia tunteita: katkeruutta, vihaa, surua, katumusta. Kaikista näistä tunteista voi syntyä hyvät sanoitukset. Itse en taas pysty sietämään tekstejä, jotka lähinnä ilmaisevat...

Huono teksti: Supersankari 

Passiivis-aggressiivisuutta. Tämä on oma alalajinsa eroa käsittelevissä biiseissä: "mikset huomannut kuinka hyvä minä olin sinulle? Koska olet ihan paska." Yhtä tämän genren biisiä olen jo käsitellyt, mutta Supersankari vie tämän teeman ns. nextille levelille. Kertoja on niiiin hyvä ihminen ja sen lajin ihmissuhdevelho, että hän on suorastaan supersankari. 

Sä jahtaat jossain naista parempaa 
Mut oisit voinut katsees kohottaa 
Ja silloin nähdä silmissäni sen 
Että puolestasi tekisin kaiken 
Sä annoit periks kesken tarinan 
Ja kaiken halusit, helpoksi muuttuvan 
Läpi tornadojen vierelläsi 
Kulki kokoajan supersankari

Jos olisit vaan oikeasti katsonut, niin olisit nähnyt kuinka hyvä mä olen! MIKSI ET NÄE KUINKA HYVÄ IHMINEN OLEN! Melkoista pokkaa vaatii kutsua itseään ilman mitään itseironiaa ihmissuhteiden teräsmieheksi. En suostu uskomaan tätä myöskään miksikään parodiaksi.  

Tämä on tekstin suurin ongelma: kertojaminä vaikuttaa ylimieliseltä besserwisseriltä, jonka seura on vaikeampaa kuin kertotaulut. Kuuntelija haluaa tämänkaltaisessa biisissä samaistua kertojaan ja tuskin kukaan haluaa samaistua tuollaiseen marttyyriin. 

Jo biisin ensimmäiset rivit maalaavat kertojasta melko rasittavaa kuvaa:

Sä istut takki päällä olkkarissa 

Mä katon kun sä solmit kengännauhoja 

Mä sanon, että alkaa satamaan

Sä sanot, että ihan miten vaan

Hyvä Luoja, minä olen lähtemässä! Tartte enää käydä neuvomaan!

Leikkaisin sut irti kolariautosta 

Raahaisin ulos palavasta talosta 

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin 

Mä käynnistäisin, sun sydämen 

Nostaisin kopteriin hyökyaallosta 

Kokonaiseks ompelisin paloista

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin 

Mä käynnistäisin, sun sydämen

Toinen tekstin ongelma on, että se ei missään vaiheessa tuo mitään uutta pöydälle. Koko laulun ajan vain toistellaan sitä, kuinka kertoja tekisi toisen hyväksi kaikkensa JOS VAIN SAISI MAHDOLLISUUDEN. Tuo toisto muuttaa laulun melko creepyksi. En voi olla ajattelematta alla olevaa tuossa "ja vaikka väkisin"-kohdassa.

Jos joku väittää, että se on tarkoituksellista niin oos ny. Ei ole.

Hyvä teksti: Kiitos

Pmmp:llä on paljon hyviä erosanoituksia, mutta Kiitos on ehkä oma suosikkini. Se onnistuu melko suoralla tekstillä välittämään monia eri tunteita uskottavasti. Kertosäe (luonnollisesti) tiivistää kappaleen monet puolet.

Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan

Tässä kiitos ei tunnu katkeralta (vaikka sitäkin tekstistä myös löytyy), vaan aidolta ja vilpittömältä. On kaunis ajatus, että eron jälkeen pystyisi tuollaiseen kiitollisuuteen koetusta yhteisestä elämästä, vaikka sen ajan toivoisikin unohtuvan. Toki kertsi sisältää myös melkoista itsensä ruoskimista.  Kappaleen sanoitukset silloin tällöin hipovat itsesäälin rimaa - minkä yli meneminen ei sekään ole yleensäottaen tekstille ansioksi -  mutta varoo kuitenkin menemästä liialliseksi viiltelyksi. 

Verrattuna Supersankariin pidän tästä tekstistä, koska eron syytä ei sysätä lopullisesti kummankaan osapuolen hartioille. Vaikka kertoja ottaa paljon syytä omille niskoilleen, on tekstissä luettavissa myös ettei kertojakaan pidä itseään pelkästään syyllisenä:

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.

Tämä variaatio kertosäkeen ajatuksesta sisältää jo pienen määrän katkeruutta: sinäkään et ymmärtänyt, miksi et ymmärtänyt. Kaipuu ja katkeruus näkyy myös seuraavissa rivissä

Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kertoja kaipaa, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin supersankari, joka selkeästi uskoo ETTÄ JOS SE VAIN NYT YMMÄRTÄISI NIIS SE TULISI TAKAISIN, vaan hyväksyen, että jäljellä ei ole enää kuin muistot joista ei pääosin ole kuin harmia.

Miksi toinen hyvä, miksi toinen huono? 

Toinen välittää uskottavasti koko sen tunteiden sotkun, joka eroon liittyy. Toinen välittää ajatuksia potentiaalisen stalkkaajan päästä.