Joulukalenterin mahdollisuuksien lauantai: Cheek rematch

Jos tuntee minut intiimillä tasolla, saattaa tietää, että minun on hyvin vaikea sietää (riimi! miten osuvaa!) sekä Cheekiä että hänen musiikkiaan. Vähän aikaa sitten juttelin erään hyvän ystäväni kanssa Posken musiikista ja tuo ystävä istutti päähäni ajatuksen: mitä jos Cheek ärsyttää niin paljon nimenomaan siksi, että hän on niin suosittu? Mitä jos hänen musiikki ei sinällään olekaan huonompaa kuin esimerkiksi Elastisen, jonka musiikkia pystyn kuuntelemaan tuhahtelematta passiivis-aggressiivisesti? Päätin antaa Cheekille uuden tilaisuuden ja kuunnella hänen musiikkiaan ilman ennakkoasenteita. Hän saa vakuuttaa arvonsa minulle biisillä, jonka mainokset vakuuttivat minulle, että nyt on aika tilata Spotify Premium. Sä huudat. Selviänköhän biisin loppuun huutamatta. Nyt lähtee.



No. On kai tässä jonkinlaista kehitystä tapahtunut. Cheekin musiikki ja musiikkivideo ei enää aiheuta suunnatonta jäsentä otsaan. Päällimmäistä tunnetta biisin jälkeen on vaikea kuvailla. Huvittuneisuus? Jonkinlainen kevyt myötähäpeä? Periaatteessa biisi koostuu samoista palikoista kuin muutkin Cheesit (Cheekin biisit): on väsynyttä raspia, pakollinen vieraileva vokalisti ja unohdettavat taustat. Mutta jotain on eri tavalla. Timantit on (raaaaaaa!!) ikuisia-biisissä Cheek väitti pysyvänsä aina aitona, mutta tämä on ensimmäinen kuulemani Cake-biisi, joka oikeasti tuntuu aidolta.

Ja jokin siinä huvittaa minua suunnattomasti. Ja samanaikaisesti se tuntuu vähän väärältä. Kaveri vuodattaa sieluaan ja minä vain nauran. Häpeä Risto! En kyllä ollut ihan satavarma, mitä tässä vuodatellaan. Onko tämä parisuhdevuodatus vai julkisuus on gagasta-vuodatus? Nämä kaksi ulottuvuutta löytyy laulusta, mutta en löydä kohtaa, jossa nämä puolet yhtyvät.

Yhdynnästä puheen ollen, on mahtavaa miten Heek puolihuolimattomasti tiputtelee muutamat rivit aiheeseen liittyen; hän sanoo ne kuin varmistaen, että vaikka tässä masistellaan, niin kyllä mä silti panen. Se on Jare huojentavaa kuulla.

Ongelma biisissä on se, että siihen on tällä kokemustaustalla melko vaikea samaistua. Voi olla, että on kauhean vaikeaa olla julkisuudessa. Kun ei miestä tunne, ei ihan hirveästi pysty jakamaan yksiköitä sympatiavarastostani, vaikka:

Mä oon tuhlannu tonneja juhlintaan 
kuskannu blondeja mun himaan 
Vaik siitä sen pysyvämpää onnea tuskin saan

Voi voi.

Hetken aikaa luulin, että biisissä olisi jotain tarttumapintaa:

Faija löydettiin pilkiltä haalarit jäässä.

Hei tähän voi samaistua! Jokainen on joskus menettänyt jonkun läheisen. Siitä on mahdollista rakentaa koskettavakin biisi tai edes säkeistö. Toki ei mitenkään kauhean tuore lähestymistapa, kun suomalaisista biiseistä n. puolet käsittelee kuolemaa mutta kuitenkin. Sitten seuraava rivi onkin

Mä väsyin omaan naamaani.

Huoh. Kauanhan hän malttoikin olla puhumatta siitä, kuinka julkisuus on vaikeaa. Suunnan vaihto on niin yllättävä edellisen rivin jäljiltä, että tuntuu kuin pää irtoaisi. Cheekkiä kuunnellessa sitä toki useasti toivoo. Mutta on toki tämäkin rivi samaistuttava. Minäkin olen väsynyt Cheekin naamaan.

Hups. Lipsahtipa taas päänaukomislinjoille. Palataan siihen "ennakkoluulottomaan" kuunteluun.

Joka tapauksessa tuntuu, että kaikesta "vakavoitumisesta" huolimatta  Cheikille on tärkeintä puhua itsestään. Aluksi kuulostaa, että "Jare sitä, Jare tätä"-kohta kuvaa turhautumista jatkuvaan mediamyllytykseen. Biisin edetessä tulee olo, että hän haluaa vain toistaa nimeään ja sanoa kuinka "Jare panee".

Pakko sanoa vielä muutama sana videosta. Se alkaa hyvin vakuuttavasti. Jare katsoo minua huivi kasvoillaan suoraan sieluun asti. Mystistä. Olen myyty. Ota minut nyt. Sitten hän paljastaa naamansa ja hilpeät naamakarvansa. Sitten hänen päälleen heitetään vettä ja on dramaattista. Sitten hän vetää päälleen takin, jossa lukee Freedom. Kaikki on niin kornia, etten pysty hillitsemään itseäni. Minun on pakko katsoa koko video sormieni välistä. Vai se pitää minut jotenkin kasassa.

Lopussa on videon paras kohta. Cheek laitetaan häkkiin. SYMBOLI. Sitten häkin ulkopuolella on leijona ja Cheek väläyttää leijonalle Cheek-hymyn (TM). Tätä katsoessani en voi olla sijoittamatta Jaren päähän ajatusta "Hurhurhur, kissa. Iso kissa!". Katsokaa vaikka itse ja yrittäkää olla ajattelematta tuota!

Kaiken kaikkiaan biisi on täysin turhanpäiväinen eli paras kuulemani Cheek-biisi. Hyvä Jare!

Ps. Chekkonen. Nyt joku roti.

Pps. Haluan ajatella, että rivi

Ne räpsii salaa kuvia 
nettiin ne panee

Rivitetään oikeasti

Ne räpsii salaa kuvia nettiin 
ne panee

Stupid sexy paparazzis!