Joulukalenterin sanoitussunnuntai: Huumori

Kuten eilistä luukkua vilkuilemalla selviää, huumori on tuskallisen vaikea laji. Jos haluaa ottaa tuohon vielä lisää vaikeusastetta, niin silloin kannattaa tehdä huumorimusiikkia. Musiikki on näet huomattavasti useampia kertoja nautittava media, kuin esimerkiksi stand up-keikka. Hyvänkin humoristisen komedia selväjärkinen ihminen katsoo korkeintaan pari kertaa vuodessa, mutta hyvän biisin saattaa kuunnella monta kertaa päivässä myös pakkomielteistä vapaa ihminen. Vitsin meneminen vanhaksi on siis musiikissa huomattavasti isompi riski ja koska tekstin määrä on pienempi, yksikin vaivaannuttava vitsi tarkoittaa, että biisissä on huonoa lyriikkaa kohtuullisen isolla prosentilla. Koska yleensä ottaen huumorimuusikot ovat jotain Jope Ruonansuita, otan käsittelyyn yksittäisiä rivejä joita tulkitsen jollain tapaa humoristisiksi. Niin kuin vanha nyrkkisääntö sanoo: kaikki vitsit kannattaa selittää.

Ensin hyvää huumoria:

Ilmahormista horjahti miehen pää: Rouvalta kaatui kynttelikkö!
Jatkoi avoimesta ovesta, alas rappusista täyttä päätä pää...
Vieri kadulle. Ja palomestari oli varmasti sokea:
Sammutti väärää taloa! Ja jäi palavan alle. Ei ihme, että haisi
Kuja kuselle ja kuolemalle.

YUP: Älä astu kauppiaan päälle

Isä lounaan valmistaa. Äiti purnaa,

Ei keittoa kelpuuta, vaan
Protestoi: laskee alleen, ja tilanne huvita ei hulluakaan

YUP: Tänään kotona 

Olen pitkään uskonut, että huumori kasvaa samoista lähteistä kuin kauhu: tuntemattomasta ja järjenvastaisesta. Vaikka YUP ei mitään huumorimusiikkia olekaan, riittää Martikaisen sanoituksissa  mukitolkulla tuota absurdia, joka uppoaa minun huumoriini. Nämä kaksi kohtaa ovat olleet suosikkejani vuosikaudet. Minua huvittavat näissä kohdissa päähäni nousevien mielikuvien lisäksi, tilanteiden tietynlainen vakavuus - palomestarin totinen ilme tämän sammuttaessa palamatonta taloa ja kiusallinen hiljaisuus eritteenhajuisessa perheessa ovat melkein Monty Pythonia. 

Juuresta puun rannasta joen löydät arvoituksen
sitä pähkäillessä menetät karvoituksen 

oireina käänteisselkokieli sekä humppaportugalia
meinasi aivan unohtua ekolalia
joko tiedät ketä arvuutellaan?

Eläkeläiset: Humppa-arvoitus

Huumorimusiikin ankein laji on valmiisiin biiseihin tehdyt "hassut" lyriikat. Eläkeläiset osuvat tästä huolimatta usein maaliin. Eläkeläiset ovat myös osoitus siitä, että ei tarvitse keksiä kauhean monta vitsiä - riittää, että ne samat jutut kertoo hyvin. Heillähän tämä huumori pyörii lähinnä tuon alkoholiosaston ympärillä. Minua tässä tekstissä naurattaa tuo käänteisselkokieli ja humppaportugali - kuinka vaikeasti voi ilmaista, että promillet ovat saavuttaneet norjalaisen tason? 

Epäpyhä ehtoollinen:

Piparia sekä gambiinaa

Rytmihäiriö: Aaveenpää

Tämä olkoon osoituksena, että pystyn nauramaan myös alapäähuumorille, vaikka sitä olen saattanut sitä kritikoida aiemmin blogissani. Rytmihäiriön okkultismi, Alibi ja juomisjutut ovat usein niin päättömiä, että ne ovat suorastaan hillittömiä. Tämä rivi on tosin vaan niin mahtavan typerä, että en voi olla huvittumatta.  

This is my body
And I live in it.
It's twenty-nine and twelve months old.
It's changed a lot since it was new.
It's done stuff it wasn't built to do.
I often try to fill it up with wine.
And the weirdest thing about it is
I spend so much time hating it
But it never says a bad word about me.

Tim Minchin: Not perfect

Hyvä huumori voi olla myös vakavaa. Hyvällä huumorilla voi olla myös sanottavaa. Hyvä huumori voi olla myös kaunista.

Ja sitten niitä huonoja:

Jo junnuna kun oltiin Lahessa kännää, 

joka ilta riivas Octopussy, kaheksan ämmää.  

Cheek - Timantit on ikuisia

Tiedän, että olen puhunut tästä biisistä aiemmin, mutta tämä rivi riivaa minua. Tässä on kaikki minua syövän huumorin ainekset. Oikeastaan siihen riittää se, että tässä on typerä sanaleikki ja vitsi perustuu siihen, kuinka kova panomies Cheek on. En voi sille mitään, että seksismi yleensä ottaen naurata minua. Olen lukenut melko pienestä asti isäni hyllystä löytyneitä vitsikirjoja ja muistan pienestä asti kokeneeni "miehet sikoja, naiset horoja"-genren vitsit kiusallisina. Tässäkin Cheek on tapansa mukaan kiusallinen.

Coleus sanctus, in the heart of the night.
Coleus sanctus, mighty arm in the fight.

Powerwolf: Coleus Sanctus

Tämä olkoon osoituksena, että vaikka pystyn nauramaan alapäähuumorille, suurimman osan aikaa en naura. Coleus Sanctus tarkoittaa pyhiä kiveksiä. Niin. Miten ne pyhät kivekset ovat mahtava ase taistelussa? Itselläni ne eivät olisi ensimmäinen vaihtoehto minkäänlaiseen tappeluun, edes pyhät. Tiedän, että se on eufemismi, mutta silti. Tässä mennään Hedberg-tason huumorissa: nauraa pitäisi sille, että jollain on kivekset. Ha ha?

Alkujuomaksi tarjottiin oluen värinen pissa.
Keittolautasella nukkui lähiön kapinen kissa.
Rouvat kanaa saatuaan huusivat, ei oo totta.
Kun riisin alta irvisteli vikisevä rotta.

Jope Ruonansuu: Kiinalaisessa ravintolassa

Muistatteko, kun lupasin, etten laittaisi Jopea tälle listalle?

Olen taas sillä tavalla rajoittunut, että yleensä ottaen rodullisiin/kansallisiin stereotypioihin menevä tai suorastaan rasistinen huumori ei uppoa. Saa haukkua minua suvakiksi tai kukkahatuksi, jos se kiihottaa, mutta sen lajin vitsit eivät vain naurata. Jope vetää pisteet kotiin tekemällä biisin perustuen pelkästään väsyneisiin läppiin kiinalaisesta keittiöstä. Haha, ne syö eri asioita kuin me! Niiden ruoan täytyy olla ihan kauheaa! HAHAHA!

Miksi toiset huonoa, miksi toiset hyvää?: 

Huumori on subjektiivista. Ehkä jollain toisella olisi tämä lista täysin toisinpäin. Tämä on hitusen huonoa analyysiä, mutta loppupeleissä kyse on siitä, että en vain koe noita aiheita tai niiden käsittelytapoja erityisen hauskoiksi. Niistä puuttui juuri ne asiat, mitä huumorissa kaipaan: ennalta-arvaamattomuus ja hulluus. Huonoissa huumori oli tuttua ja turvallista, ennalta tuttua.