Biisivihaamo: Huonon musiikin tammikuu - osa 2

Päivä 4. Näin somekohujen keskellä haluaisin muistuttaa, ettei Olli ole pelkästään "mulla on vaan yksi paita"-Lindholm. Olli on aina ja ensisijaisesti "teen musiikkia Suomen ankeimmassa bändissä"-Lindholm. Tiedän, että Yö on aika ennalta-arvattava valinta, mutta minkäs teet. Kyllä se Mambakin tulee vielä tässä matkan varrella.

Rakkaus on lumivalkoinen on selkeästi Yön pahin rikos ihmiskuntaa vastaan. Yleisen surkeuden lisäksi lyriikat ovat jotain spesiaalia juustoisuudessaan - joka kerta meinaa tulla litra oksennusta suuhun tätä kuunnellessa. "Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan". Tuosta lauseesta tulee pakottava tarve mennä suihkuun.

 Bonuksena sanoituksissa huvittaa kohtuu puskista tuleva ateistinen uskontunnustus: "Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen Pihamaalla katson miten kaunis voikaan olla maa vaikkei ole Jumalaa." Näin pastorina katsoin asiakseni tehdä vastaavan, mutta toisteppäin: "Illan tullen itseni join humalaan. Läksin ajamaan, nyt on auto katollaan. Hurraa, uskon Jumalaan."

(Listaa tehdessäni tulkitsin jokaisen tykkäyksen olevan viesti, joka sanoi "olen samaa mieltä kannassasi, biisi on kammottava". Rakkaus on lumivalkoinen oli selkeä "voittaja". Onnea Yö! Onnea Olli!) 

Päivä 5. Ennen ihan oikeasti pidin Kotiteollisuudesta. Eevan perintö, Tomusta ja tuhkasta sekä Kuolleen kukan nimi kuuluivat olennaisesti teiniangstini soundtrackiin. Sitten tuli Helvetistä itään ja samaa nimeä kantava biisi.

Vuosikymmenten ajan jotkut hourupäät ovat kuvitelleet, että rokkilevyltä löytyy erilaisia salattuja viestejä. Tämän biisin kuulessani minusta tuntui, että Kotiteollisuudella oli tässä kappaleessa suoraan minulle suunnattu viesti: "Terve Risto! Tästä lähtien sinun ei enää tarvitse kuunnella Kotiteollisuutta. Jatkossa teemme vain parodioita vanhoista biiseistämme"

Mikä sitten oli muuttunut? Oli Kesäteollisuus varioinnut Kissin Warmachinen riffiä jo pariin otteeseen aiemminkin, kitarat olivat menneet jokaisen aiemman biisin säkeistössä "täntäntäntän" ja Hynysen laulu muistuttanut määkivää M.A. Nummista ennenkin (tosin tällä levyllä yhä enemmän ja enemmän). Ehkä olin vain kasvanut yli Kotiteollisuudesta, ehkä biisi on vain yksinkertaisesti huono. Oma teoriani kuitenkin on, että levyjen välissä Samuli Putro on puraissut Hynystä. Pureman seurauksena Hynynen muuttuu aina täyden kuun aikaan ihmissamuliputroksi ja kirjoittelee "arkirealistisia" sanoituksia.

Sanoituksista puheen ollen on pakko nostaa jälleen kerran yksi rivi esiin: "Tekstaria chättiin tarjoan". Siinä on niin huono pätkä lyriikkaa, että jos minä huomaisin kirjoittaneeni vastaavaan, niin luultavasti toteaisin itselleni, että ehkä on parempi lopettaa kirjoittaminen ihan kokonaan. Kuitteihin voi nimen kirjoittaa, mutta muuten saa jäädä muiden touhuksi.

Päivä 6. Näiden kirjoittaminen on saanut minut ymmärtämään jotain omasta musiikkimaustani. Olen aiemmin ajatellut, että sanoitukset eivät ole niin tärkeä osa biisiä ja etten kuuntele oikeastaan mitään nimenomaan lyriikoiden vuoksi. Nyt olen tajunnut, että joitain bändejä en kuuntele nimenomaan lyriikoiden vuoksi.

Vuosia olen ollut sitä mieltä, että Uniklubilla on eräät Suomen huonoimmista, suorastaan noloimmista sanoituksista. Kaikki tekstit kuulostavat siltä, että ne olisi omaan salaiseen runokirjaan kirjoittanut joku raksapuolen amis (kaikella kunnioituksella raksapuolen amiksia kohtaan) sen jälkeen, kun on saanut pakit siltä parturikampaamopuolen ihanalta Raikulta. "Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi, rakkautta ja piikkilankaa". On diippiä. Sanoittajalle tiedoksi myös, että on mahdollista ilmaista ahdistuksen ja yksinäisyyden tunnetta muullakin kielikuvalla kuin "minulla on kylmä", joka tuntuu toistuvan parissakin hittibiisissa. Tai vaihtoehtoisesti surullisuutta on mahdollista kuvata muullakin kielikuvalla kuin "olen surullinen"

Onhan tämä biisi muutenkin ihan hanurista aina ärsyttävää leadkitarasoundia myöden. Lisäksi vaikka lauletaan tosi surullisista ja koskettavista aiheista, ei tulkinnan tarvitse koko ajan kuulostaa siltä, että laulaja olisi viittä vaille purskahtamassa itkuun.

Pakko on myös tällä kertaa puuttua musiikkivideoon - enpä ole taas vähään aikaan näin ahdistavan väkinäisiä rokkimaneereita. Kaikki näyttää niin opetellulta: "kun näin vähän heilutan kitaraa, niin oon ROKENROUL!" Asiaa ei auta vähän väliä koko ruudun täyttävä laulajan naama. Sivu"juoni" tatuointia ottavasta tytöstä päättyi twistiin: tatuointi ei ollutkaan sydän, jonka ympärillä menee piikkilankaa! Yllätyksen tuoma riemu päättyi lyhyeen, kun tatuointi muuttui linnuksi ja lensi pois tytön rinnuksilta. Siinä kohtaa Riston pää painui alas ja kaulus tahriintui kiisselliin.