Biisivihaamo: Huonon musiikin tammikuu - osa 4.

Päivä 10. Voi Luoja, minä inhoan tätä kappaletta. Tämän vuosikymmenen ärsyttävin kappale. Enkä osaa oikein edes sanoa minkä takia. Yritän sitä tässä selventää myös itselleni.

Ehkä osasyy on se, että kappale on yksinkertaisesti äärimmäisen tarttuva. Se jää soimaan samantien päähän, eikä lähde millään pois. Ei vaikka kuinka itkisi, huutaisi (ilosta) ja rukoilisi. Voisi kuvitella tarttuvuuden olevan positiivinen ominaisuus biisissä, mutta jokainen jolla on joskus soinut epätoivottu kappale päivätolkulla päässä, tietää ettei asia ole näin yksinkertainen.

Ehkä biisi on vain ärsyttävän pirtsakka. Pirtsakkuus on ärsyttävää. Kertsin syntikkajousissa on liikaa hyvää fiilistä.

Ehkä sanat ovat huonot. Ehkä ne ovat vähän liian kiltit. Vähän semmoista teinityttösöpistelyä. "Kaikki muut pojat jahtaa mua, mutta sinä, jota selvästi ei kiinnosta, ota mun numero. Tiihihihii".

Video nyt ainakin on surkea. Jepseni yrittää kiinnittä ihanan komistuksen huomiota hinkkamaalla itseään epätoivoisesti saippuoitua autoa vasten. Mutta arvaatkaa mitä! Jepsen on niin awkward ja quirky, että hän tipahtaa sen auton päältä! Melkoinen komediallinen oivallus! Eikä tässä vielä kaikki! Loppuun paljastuu, että se tyyppi olikin homo ja antaa Jepsenin kitaristille lapun, jossa lukee "Call Me". Voi veljet sitä naurun remakkaa, mikä asuntomme tietokonehuoneesta siinä kohtaa kuului. Koska homot ovat hassuja.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että analyysitaitoni eivät olleet tänään frasiermaisesti tulessa.

Päivä 11. Vuodenajan kunniaksi muistellaan kesäbiisejä. Onko olemassa jokin sääntö, että niiden on aina pakko olla mahdollisimman ärsyttäviä? Mestari tällä osastolla on Valvomo - hyvästä kilpailusta huolimatta.

Valvomossa parasta on se, että siitä ei ole tarvinut vuosiin kuulla yhtään mitään. En ole pystynyt kuvittelemaankaan tutustumista yhtyeen muuhun tuotantoon, mutta tämän biisin perusteella he soittavat tyypillisen vammaista pseudoreggaeta. Anteeksi epäkorrekti ilmaisuni. Tarkoitin sanoa "reggaen kaltainen aromi".

Reggae Suomessa on muutenkin vähän laimeaa. Ainakin nämä valtavirran tekijät, alan harrastajat voivat tietysti minua korjata. Soul Captain Bandissä ja Kapteeni Ä-nessä oli aikoinaan sentään yritystä, eikä Jukka Poikakaan laulanut silloin pelkästään beibeistä. Jotenkin kornia, kun kaveri, joka aikoinaan lauloi "mul on tarpeeks rahaa, kun on rahaa ruokaan" laulaa tv-mainoksessa hämähämähäkkiä.

(Tässä kohtaa minulle huomautettiin, että tämä on skata eikä reggaeta. Hupsista saatana.)

Biisin ongelmat ovat huonojen sanojen ja tylsän sanojen lisäksi pakotettu hyvä meininki ja laulaja. Näistä päivityksistä voisi päätellä, etten pidä hyväntuulisesta musiikista. Näin päättelevä on oikeassa. Suurimman osan aikaa. Oikeasti en pidä väkinäisestä musiikista. Hyvä fiilis ei tule kappaleeseen pelkästään sillä, että tekijät niin kovasti sitä tahtovat. Ainoa fiilis, joka silloin haisee, on epätoivo.
Jollen väärin muista, laulaja kutsui itseään Sedäksi. Luulen, että eräskin ystäväni protestoisi kovasti, ettei tuollainen risupartainen kimittäjä ole mikään setämies. Ehkä kyseessä on taas jonkinlainen minulta ohitse menevä huumori? Olenko näillä päivityksillä toistuvasti osoittanut, ettei minulla ole huumorintajua? Joka tapauksessa hipillä on harvinaisen epämiellyttävä lauluääni. Erityisen kurjaa äänijätettä on alun mokellukset: "ÄÄÄÄÄ!! OOO-OOO-OOO! KUUMAA!" Kuunnelka vaikka itse ja kertokaa minulle kuinka kesäisiin fiiliksiin tuosta äännähtelystä pääsitte.

Eilen illalla, kun vaimon kanssa piisiä pohdittiin, Jonna sanoi: "eikö siinä musiikkivideossa ollut jotain ärsyttävää? Ne hyppi siinä kaiken aikaa tai jotain?" Toden totta. Ei tullut tuosta ympäriinsä pomppimisestakaan kesäfiilis. Miksi sillä on tuollaiset haalarit? Onko pakko kohta päästä sekä rytmiin, hypnoosiin, että transsiin? Keitä nuo alussa näkyvät kokit ovat?  Video ja biisi jättävät jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Päällimmäiseksi jää kysymys: Miksi?