The Incredible Hulk on monella tapaa Marvel Cinematic Universen (MCU näin tuttujen kesken) musta lammas. Hulk on kostajista ainoa, jonka näyttelijä on vaihtunut. Hulk on ainoa joka ei ole saanut, eikä lähitulevaisuudessakaan tule saamaan jatko-osaa. The Incredible Hulk on myös MCU:n leffoista eniten retconnattu (= retroactive continuity, eli kun kirjoittajat vahingossa tai tahallaan päättävät, ettei asiat menneetkään sillä tavalla, kuin edellisessä elokuvassa näit.)
Kaiken kaikkiaan elokuvalla on kaikista vähiten tekemistä muiden Marvel-elokuvien kanssa. Mikä on sinällään hauskaa, koska tämä on ensimmäinen elokuva Iron Manin jälkeen ja näin ollen ensimmäinen elokuva, joka varmisti, että tulevat elokuvat tapahtuvat myös samassa maailmassa. Tämä tulee selväksi mm. ohimmenen mainituista SHIELD:stä, Nick Furystä, supersotilasseerumista ja aivan erityisesti viimeisessä kohtauksessa nähtävästä Tony Starkin cameosta. Tuossa esiintymisessä ei tosin myöhempien elokuvien valossa ole mitään järkeä, mutta palaamme siihen myöhemmin. MCU ei olisi siis kärsinyt millään tavalla, vaikka TIH olisi jäänyt tekemättä (HIH). Mutta miten itse elokuva voi tänään?
Alku pelittää. Se mitä Iron Manin kohdalla sanoin syntytarinoista, pätee erinomaisesti TIHin kohdalla - Hulkin synty on selitetty kolmessa minuutissa alkutekstien aikana. Muutenkaan elokuvan käynnistymistä ei tarvitse odotella. Hulkin ensiesiintyminen tapahtuu ennen kuin ensimmäiset puolituntia on takanapäin. Edelliseen Hulk-elokuvaan verrattuna tämä tapahtuu uskomattoman nopeasti. Kun tulen katsomaan elokuvaa vihreästä jättiläisestä, joka vetää koko maailmaa turpaan, niin haluan nähdä vihreän jättiläisen vetämässä koko maailmaa turpaan, hitto soikoon.
Turpaan vetämisestä puheen ollen, toimintakohtauksia on se Marvel-leffojen vakio, eli kolme. Ne ovat pääosin melko hyvännäköisiä ja miellyttäviä katsella. Tekee mieli taputtaa, kun Hulk tekee itselleen poliisiautosta nyrkkeilyhanskat. Kohtaukset tosin kärsivät hieman vanhentuneista tehosteista.
Lisäksi vaikka ensimmäinen kohtaus, missä Hulk murskaa, on hienosti toteutettu, niin on minun kyseenalaistettava syy, miksi Hulk pysyy koko kohtauksen ajan varjoissa. Joskus hirviön näyttämisen viivyttely on erittäin perusteltavaa. Esimerkiksi Cloverfieldissä luodaan jännitystä erinomaisesti sillä, ettei oikeastaan koskaan pääsen näkemään hirviötä kunnolla. Hulk on kuitenkin sen verran ikoninen hahmo, että luulen, ettei kauhean monelle elokuvissakävijälle tullut Hulkin ulkonäkö yllätyksenä. Ehkä varjoissa lymyilyn syynä oli se, että Hulkin ulkomuoto pysyy yllätyksenä sitä nappaamaan tulleelle tiimille? On muuten sanomattakin selvää, että tuo tiimi epäonnistui. Steven Seagal oli vienyt kaikki parhaat miehet.
Ei ole yhdentekevää kuka vetää ketä pannuun toimintakohtauksessa. En pysty täysin nauttimaan upeimmastakaan toimintakohtauksesta, jos kurittajana on pahis tai jos sankari vetää naamaan jotakuta joka ei sitä välttämättä elokuvan sisäisen logiikan mukaan ansaitse.
Se on pienenä ongelmana elokuvan toiminkohtauksissa ja kohtalaisen kokoisena ongelmana pätkässä ylipäätänsä: elokuvasta puuttuvat pahikset suurimman osan aikaa sen kestosta. Kenraali Ross ja Emil Blonsky eivät tunnu pahiksilta, vaan miehiltä, jotka tekevät työtään. Blonskykin sekoaa vasta loppupuolella supersotilasseerumin (aion kirjoittaa tuon "supersotilasseerumin" kokonaan joka kerta) kämäisestä versiosta. Ennemminkin elokuvan alkupuolella Hulk on pahis tämän surmatessa joukoittain armeijan solttuja, jotka olisivat vain parin viikon päästä päässeet eläkkeelle. Vai oliko ne poliisit? Joka tapauksessa ei ole ihme, että Hulk halutaan saada kiinni.
(Vau. Enpä ollut tajunnut kuinka mustavalkoisia toivon supersankarileffojeni olevan. Olen pettynyt itseeni.)
Ehkä tähän pyrittiinkin - Hulk on läpi historiansa tasapainoillut mielettömän pedon ja sankarin välillä. Tämän takia Hulk onkin ollut minulle aina haastava hahmo. Toisaalta haluaisin sen olevan enemmän sankari, mutta jotain olennaista jää hahmosta uupumaan, jos Hulkin siviiliminä Banner on kokonaan kontrollissa.
Myönnettäköön, että kenraali Rossin tarkoituksena on saada Hulkista irti kaikki mahdollinen supersotilasseerumin jatkokäsittelyyn, jota Banner ei taas halua. Mutta hei, ei kai heidän ole tarkoituksena luoda toisia Hulkeja, joita ei voi hallita, vaan uusia Kapteeni Amerikkoja. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Lisäksi Ross selkeästi työskentelee joko SHIELDille tai SHIELDin kanssa ja hehän ovat hyviä tyyppejä, eikö?
Juoni on siis yhtä olematon kuin Iron Manissä: Bruce Banner haluaa eroon Hulkista, mutta kenraali Ross ei halua Bruce Bannerin pääsevän eroon Hulkista, vaan kenraali Ross haluaa Hulkin. Siinäpä se. Hulk kärsii juonettomuudesta huomattavasti enemmän kuin Iron Man, sillä tällä kertaa elokuvalla ei ole karismaattista päähenkilöä, joka kannattelisi elokuvaa. Elokuvan Bruce Banner on melko geneerinen tiedemieshahmo.
Juonessa on ongelmana myös se, ettei mikään johda mihinkään. Läpi elokuvan Banner pyrkii mystisen auttajansa luo, jossa hän ehkä saisi parannuksen hulkkiuteen. Lopulta hän pääsee "Mr. Blueksi" kutsutun tohtorin luo ja saa vastalääkkeen tilaansa. Sitten yhdessä mietitään, että toimikohan lääke vai ei. Arvatkaa lopputulos. Spoiler:
Valehtelematta noin viisi minuuttia myöhemmin Banner on taas Hulk. Koko elokuvan kestänyt tarinankaari oli täysin yhtä tyhjän kanssa. Bannerin päämotivaatio heitetään sivuun ja unohdetaan viidessä minuutissa. Näin toki saatiin viimein Hulkille vastustaja Abominationista (Bannerin auttaja antaa Blonskylle Bannerin verta yadayadayada), mutta luulen, että sinne olisi päästy muitakin reittejä.
Lisäksi tämä jää täysin irtonaiseksi:
Banneria auttaneen tohtorin päähän tippuu Bannerin verta. Tämän kallo alkaa pullistua ja sehän vasta naurattaa. Aiheeseen ei enää palata. Ehkä sitten jatko-osassa? Hah hah!
Pidin Nortonin esittämästä Bannerista huomattavasti enemmän kuin muistin. Nortonin Banner on epätoivoinen, mutta kuitenkin vielä elättelee toivoa siitä, että saisi vielä elämänsä kuntoon. Norton esittää tätä, jos ei erinomaisesti, niin vähintään hyvin.
Kaikista muista näyttelijöistä ei voi sanoa samaa. En ollutkaan tajunnut, kuinka ärsyttävä näyttelijä Liv Tyler on. Läpi elokuvan hänen käsityksensä näyttelemisestä oli huokailla, sössöttää tai huutaa. Suu aina avonaisena kuin Kristen Stewartilla konsanaan. Hänen esittämänsä Betty Ross on myös epämiellyttävä henkilö. Hän hylkää häntä tukevan psykiatripoikaystävänsä sillä sekunnilla, kun paikalle saapuu exä, joka on psykoottinen peto. Olisiko tässä aistittavissa jonkinlaista naisvihamielisyyttä?
En myöskään ymmärtänyt täysin tätä Modern Familyn vitsiä, ennen kuin katsoin tämän leffan uudestaan.
Ehkä tämä selventää sitä myös teille:
Voi veljet. Saisiko tuota vikaa vielä hetken aikaa looppina?
Tim Rothista sen sijaan ei ole tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa. Mies on melkoinen kääpiö ja silti onnistuu olemaan elokuvassa kohtuu kova jätkä.
Pakko sanoa vielä pari yksittäistä asiaa, jotka minua häiritsevät. Ensinnäkin Banner paikallistetaan, kun hänen vertaan päätyy limsapulloon ja tuon limsapullon juo Kapteeni Cameo (Stan Lee, excelsior yadayadayada). Veripisara ei selkeästi mennyt pulloon, vaan pullon ulkoreunaa pitkin. Sitten se on kuitenkin sekoittunut limsaan se veri. Ei ole realistista.
Toisekseen tämä repliikki, jossa Banner kuvaa hulkkiutumista on aina hämännyt ja häirinnyt minua:
Tarkottaako Banner happoahappoa vai LSD:tä? Hän puhuu kyllä ensin hallusinaatiokokeista. Saako LSD:tä litroittain? Miksi mietin kysymyksiä, joihin tiedän todennäköisesti vastauksen?
Lisäksi en hirveästi pitänyt siitä, että Hulkin ulostulon syynä ei ole leffassa vihastuminen vaan kiihtyminen ylipäätänsä. Banner kantaa siis koko ajan mukanaan sykemittaria, jonka mukaan elelee. Tarkoittaako tämä, että jos Banner hölkkää liian kauan, niin Hulk lyö? Ainakin seksin aiheuttama kiihtyminen ilmeisesti tuo Hulkin kuvioihin mukaan. En haluaisi ajatella mitä siitä seuraisi. Yök.
Hulk on myös Marvelin leffoista ehkä kaikkein ryppyotsaisin. Tosin kaksi kertaa yritetään heittää samaa sisäpiirinvitsiä tuomalla Bannerille lilat pöksyt. Huraa.
Loppuun vielä bongaamani retconit. Ainakin nämä luulen bonganeeni. Korjailen jos huomaan erheeni:
1) Tämän mukaan Banner ei tiennyt työskentelevän supersotilasseerumin parissa. Avengersin mukaan hän tiesi.
2) Miksi Tony Stark tulee lopussa juttelemaan kenraali Rossille Kostajat-hankkeesta? Iron Man kakkosen mukaan Stark on hankkeesta ulkona ja Rossia ei näy enää koskaan.
3) Jotain jotain nillin nillin. Olin ihan varma, että muistaisin näitä enemmän. Ehkä palaan tämän pariin sitten kun olen terve. Ehkä ne tulevat vielä takaisin mieleeni.
Kaikista moitteista huolimatta viihdyin kohtalaisesti Hulkin parissa. Leen version jälkeen nähtynä tämä tuntui jopa hyvältä, mutta on ajan hammas päässyt pureskelemaan. Ihan kiva. 7½.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti