Biisiä kuunnellessaan ovat pojat kuulemma kyyneleitä vuodattaneet. Haluaisin ajatella itkun tulleen heidän huomattua virtsanneensa Suomen, leijonien, veteraanien, Hannu Karpon ja kaiken maan päällään kantaman hyvän päälle. Pahoin pelkään näiden sankareiden olleen ihan tosissaan tämän parodian kanssa. Tai hitostako minä tiedän. Minulla on usein vaikeuksia tunnistaa milloin ihmiset ovat liikkeessä ns. kännissä ja läpällä. Jos biisi kuulostaa Pasilan huumori-iskelmältä, niin minulta ainakin alkaa todellisuuksien rajat hämärtyä.
Kappale on niin pateettista ja patheticia iskelmäpierua, että Yö olisi ylpeä. Tämän kappaleen kertsissä epätoivon kiimassa rynkyttelevät "raskaat" kitarat ovat viimeistään todiste siitä, että hevistä on tullut iskelmää. Tosin taisi joku arvostelija jo vuosia sitten Soundissa aiheeseen viitaten sanoa, että sähkökitara on uusi hanuri. Mieleni saattaisi tehdä jatkaa jollain hanuriaiheisella vitsillä, mutta onneksi olen sitä suurempi mies. "Tämä on ainakin ihan hanurista", olisin saattanut lapsellisuuden puuskassa veistellä.
Sanoitukset kuulostavat siltä, että pojat olisivat googlettaneet Kuoppamäen "sininen ja valkoinen"-virren sanat, copy+pastenneet ne ja sitten heittäneet sekaan ontuvia, lätkään liittyviä kielikuvia. Ainakin oletan niiden liittyvän lätkään, mutta ne ovat niin epäonnistuneita, että on vaikea olla aivan varma. Rivin "suomisotilaita, joita ei saa sulamaan" perusteella tämä biisi saattaa kertoa vaikka Ryhmä X:stä.
"Ja siniristilipun, tunnen kutsun sen." Miten sinä tunnet sen kutsun? Minä saattaisin huolestua, jos elottomat esineet kävisivät lähettelemään minulle kutsuja. Mihin se sinua kutsuu? Surmaamaan ihmisiä ja tunkemaan kissoja ottomaatteihin?
"Enkeitä, jolta joskus siivet poltetaan." Taas mennään jotenkin vaarallisen läheltä tuota Pasilan biisiä. Ehkä tämä sittenkin on ihan vain huumoria? Kertokaa minulle tai en saa unta ajatuksiltani.
"Voiton jälkeen Maamme-laulu lauletaan." Luulisi, että tuon rivin jälkeen isänmaallisinkin lähiräkälä-Reino irvistää hieman sanojen aiheuttaessa juustoisella imelyydellään pienen sydänkohtauksen.
"On kunniamme meillä synnyinveressä." Jos Senteced sai aikoinaan natsisyytöksiä laulettuaan "sisu, veri ja kunnia" omassa lätkäbiisissään, niin olisi minusta vähintäänkin kohtuullista, että tuo tuttu kortti pelattaisiin myös Sielunveljien tapauksessa. Ainakin jonkinlaiseksi hirmuteoksi tämä biisi on laskettava.
Biisin nimi on muuten mielestäni äärimmäisellä tavalla suomalaisuutta rienaava. Hirvittävää, että tällainen kuona yhdistetään millään tavalla Sielun veljiin. Yhtye on sentään osoitus siitä, että suomalainen musiikki voi olla erinomaista. Sielunveljet on taas osoitus siitä, että joitakin ihmisiä ei tulisi päästää studioon. Lisäksi kertsi haluaa vihjailla, että olisimme kaikki suomalaiset jotenkin tämän aiheen äärellä sielunveljiä. Itse taas haluan vihjailla, etten halua olla sielunveljenä Tauskille.
Lisäksi näiden leijonamielensydämien laulu on jokseenkin ankean tasoista karaokefiilistelyä. Myöskään artikulointi ei ole ihan kohdillaan. Eräänkin lausen kuulin monta kertaa "siniset on luukut, valkoiset on kierot nuo" ennen kuin tajusin, että kukistahan siinä puhutaan. Koska kukat liittyvät olennaisella tavalla jääkiekkoon. Niin kuin tiedämme.
Hyvin vaikea sanoa mihin tällä biisillä on oikein pyritty. Kannustusbiisiksi tämä on aivan liian itkuvirsi. Yhteishengen luomiseksi tämä on aivan liian surkea. Ehkä tämä on tarkoitettu soimaan aina, kun Suomi häviää? Rangaistuksena. Oppivathan olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti