Biisivihaamo: Huonon musiikin tammikuu - osa 6.

Päivä 15. Lista alkaa saavuttaa puoliväliään ja sen kunniaksi tänään huijaan. Tämä biisi on todella, todella huono, mutta en voi sanoa sen ärsyttävän minua. Monet suomalaiset iskelmäartistit eivät niinkään aiheuta pahaa mieltä, vaan ennemminkin myötähäpeästä lähtevää sympatiseerausta sekä pelonsekaista kunnioitusta. Että tämmöisen sitten teit.

Kenenköhän mielestä on ollut hyvä idea tehdä käännösiskelmää jo valmiiksi tunkkaisesta Dragostea din teistä? Vielä useampi vuosi sen jälkeen, kun biisi oli hitti? Kenenköhän mielestä on ollut hyvä idea laittaa nimenomaan Frederik laulamaan se? Kysymyksiä joihin tuskin tämän maailman puolella saamme vastauksia. Elämämme on usein täynnä kärsimystä, jota emme ymmärrä.

Tärkein kysymys kuitenkin se, että kuka mielipuolinen nero tämän biisin on sanoittanut? Biisi kertoo isän tuskasta, kun tytärtä vainoaa Haiduk, jolle kumivaate on periaate. Tarina on kerrottu sen verta surrealistisin sanakääntein, että Liimattakin olisi ylpeä. Katsokaa ja kuunnelkaa itse. Ei tähän omat sanat riitä. Haiduk? Haiduk?! HAIDUK!!

Paras kohta biisistä oli alku, jossa Frederik yrittää vetää sitä "mayahii"-falsettikohtaa. Meneehän se hyvin paljon sinnepäin. Kuten Jonna tuossa juuri sanoi, vähän on semmoista "kakka haisee"-musiikkia.

Päivä 16. Muistatteko kuinka eilen kirjoitin, että suomi-iskelmä ei ärsytä, eikä siten päädy tälle listalle? I lied. Samantien keksi päivityksen jälkeen monta ankeaa artistia. Tämä on niistä oikeesti pahin.

Biisin alusta alkaen laulaja lauloi tiensä oikeesti sydämeeni. Siitä aiheutuneesta tunteestä päätellen hän aiheutti sinne oikeesti jonkinlaisen tukoksen. Oikeesti siirappisin biisi ikinä.
Rakkauslaulujenkin tekeminen on oikeesti tosi vaikeaa. Miten oikeesti tuoda se tunne biisiin ilman, että sokerisuus tuo buglen suuhun. Vastakappaleen loputon ylistäminen ja ikuisen rakkauden ehdottomana totuutena pitäminen ovat hyviä tapoja saada oikeesti aikaan pahoinvointia. Molempiin tämäkin kappale oikeesti syyllistyi.

Onko oikeesti paras tapa vakuuttaa rakkauden kohde ja kuulija rakkauden todellisuudesta hokemalla "oikeesti"? Jotenkin tulee mieleen ne useat kerrat, kun ripareilla on jotain kolttosia selvitetty ja leiriläinen jonka tiedämme syylliseksi sanoo: "Oikeesti en se mie ollut". Jos haluat näytteen äänensävystä jota leiriläinen käyttää, mene päivityksistä pari päivää taaksepäin ja etsi kommenteista Robin. Eli toisin sanoen en ole oikeesti kauhean vakuuttunut laulajan aikeiden vilpittömyydestä.

"Viittaan tähän videoon. Mielestäni Fred Durst kuulostaa ihan tältä. Minkähän takia pistän nämä lainausmerkkeihin? Olen lukenut liikaa Crackedia."

Ärsyttikö tekstissä jatkuvasti käytetty "oikeesti"? Niinpä. Ainoa tapa miten biisissä tuo oikeesti olisi voinut olla rasittavampaa, jos sen sijaan olisi kaiken aikaa laulettu "aikuisten oikeesti". Lopetetaanko kaikki yhdessä sanonnan "aikuisten oikeesti" käyttäminen? OIKEASTI.

Päivä 17. Alunperin tarkoituksena oli tänään käsitellä Indxin Jee jee jee-kappaletta ja morkata Risto Asikaista. Voin kuitata tämän nyt nopeasti sanomalla, että Asikainen on tehnyt hirveitä asioita Suomen musiikkikentälle - mm. opettanut Timo Tolkin soittamaan kitaraa.

Sitten mieleeni tuli Asikaisen magnum opus "Etsit muijaa seuraavaa" jonka kautta muistin biisin "Etsin nuijaa seuraavaa" (haha! vitsi on hauska, koska tuossa on muutettu kirjaimia!). Sitten muistin Ripsipiirakan. Sitten kävin läpi surun viisi vaihetta: kieltäminen, suuttumus, kaupankäynti, masennus, suuttumus uudestaan. Tuntojani kuvaa erinomaisen hyvin eräs aiempien päivitysten kommenteissa esiintynyt meemihiiri.

                                         "Saatatte tuntea"

Tässä on musiikkia, joka oikeasti tekee vihaiseksi. Useimmat aiempien päivitysten biiseistä pystyy vielä jollain tapaa kuitata huumorilla, mutta tätä ei pysty. Mikä on tietysti loogista, koska kappaleessa on selkeästi jonkinlaiseen huumoriin pyritty ja mikäänhän tässä ei toimi. Sanoitus, sävellys, laulu, soundit ja sovitus ovat kaikki ovat kaikki aivan hirvittävää ulostetta.

Erityisesti kauhealla teini-ikäisen punk-kiihkolla honotetut sanoitukset, joita kutosluokkalainen ei pitäisi hauskoina, aiheuttavat niin suurta myötähäpeää, että pää räjähtää. Pieruhuumorilla on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta kaikkea treenikämpällä kokoon piereskeltyä ei tarvitse levyttää, saati julkaista.

Mitä tässä on oikein haettu? Jotain keskenkasvuisten Klamydiaa? Eikö Klamydia ole itsessään sitä riittävästi? C-luokan huumoriapulantaa? Mikä on tämän kaiken tarkoitus?

Tätä kuunnellessa taustalla päässäni kuului vahvasti Mikko Herrasen "Häpeän olla ihminen" ja Maj Karman Attentaatin sanat: "Se on attentaatti, kun tajuu sun diggaavan jotain paskaa musaa". Vanhemmat, älkää antako lastenne kuunnella Ripsipiirakkaa. Älkää kuunnelko tätä biisiä itsekään.

Ps. Epäreilua verrata ulostetta tämän bändin tuotoksiin. Ulosteella on sentään paikkansa maailmassa.