sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Biisivihaamo: Huonon musiikin tammikuu - osa 10.

Päivä 27. Oletetaan, että tekisin huumoria työkseni, esim. stand up-koomikkona. Kuulisin jonkun amerikkalaisen kollegan vitsin ja pitäisin sitä hauskana. Alkaisin kertoa samaa vitsiä suomeksi ja väittäisin sitä omakseni. Kaikki yleisössä tietäisivät, että vitsi ei ole omani. Mitä veikkaatte, nauraisiko yleisö vai vallitsisiko vaivautunut hiljaisuus?

Haluan tällä vain sanoa, että eikö Manowar ole kertonut tätä samaa vitsiä jo ihan riittävän kauan? Koskaan en ole ottanut selville näiden kahden bändin kanssa ovatko nämä tosissaan vai eivät. Kaikki merkit viittaavat siihen, että näiden on pakko olla läpällä liikenteessä. Voiko tuollaisia sanoituksia tehdä muuten kuin huumorilla? Voiko tuollaista lavaesiintymistä vetää muuten kuin huumorilla? Kuitenkin tuntuvat olevan kovin tosissaan asiansa kanssa. Käsittääkseni Teräsbetoni saattaa olla enemmän kieli poskessa tehtyä. En minä tiedä. Ei se ainakaan yhtyeen musiikista siedettävämpää tee.
Sillä vaikka tämä olisikin läpällä tehtyä, niin tämän kuunteleminen ei ole hauskaa. Esim. implikoitu parisuhdeväkivalta ei minua naurata, vaikka sen tekisikin kieliposkessa. Olen sillä tavalla tosikko. Lisäksi biisissä käytetään sanaa "lemmentaika". Itkettää.

Mikään ei ole vaivaannuttavampaa ja tuskallisempaa kuin epähauska huumori. Jos ette usko, niin yrittäkääpä katsoa Sami Hedbergiä. Jos tämä on tosissaan tehtyä, niin onko tämä sitten tahatonta huumoria, joka ei ole hauskaa? Melkoinen saavutus.

Mutta kyllä tästä toisaalta löytyy asioita mitkä naurattavat. Tuollaiset narut huutelevat olevansa hirmuisia sotureita. Laulaja pui nyrkkiä taivaalle ja nauraa tarkoituksenaan kuulostaa... minulla ei ole mitään hajua miltä tuon kohdan on tarkoitus kuulostaa. Veikkaukseni on kuitenkin, että siinä ollaan epäonnistuttu. Tapa miten laulaja lausuu "jumalaisen nautinnon": "JYMÄLÄISEEN NÄYTINNOON!". Kitaristin pälvikalju, jolle eräs ystäväni on naureskellut vuosikausia. Priceless.

Biisi itsessään on luonnollisesti noloa Manowar-apinointia toteutettuna tylsimmällä mahdollisella tavalla. Kertsin riffi on pöllitty suoraan Warriors of the Worldistä. Varmaan onkin parempi turvautua varastamiseen, kun omat riffit kuulostavat niin unettavilta. TA TA TA TA...................TAA TAA! Voi metalliveljet sentään, kuinka tosimetallia ja terästä! Ja betonia! Vetäähän se bassokin siellä perus koppotikoppotia. Biisi pelastettu.

Tällä kertaa muistan mainita modulaation. Biisissä on modulaatio.



Päivä 28. VAROITUS: Tässä arvostelussa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Herkempien, töissä olevien ja töissä herkempinä olevien on syytä lopettaa lukeminen nyt. Tosin arvostelun kohteena oleva ei tätä tee. Ehkä minäkin tarkemmin ajatellen käytän vain noloimpia innuendoja (in your endo!) mitä keksin.

Siitähän tässä biisissä on kyse. Vitsistä joka perustuu kiertoilmaisulle, joka on samanaikaisesti likaisen setämiesmäinen yököttävyyteen asti ja häpeällisen keskenkasvuinen. Toisin sanoen kappaleessa yhdistyvät saumattomasti lähiräkälän epäonnisimmat iskurepliikit ja alakoulun välitunnilla keksitty ensimmäinen kikkelivitsi. 

Vaikka on potkunivusiin-tason kivuliaasti selvää, mistä tässä lauletaan, niin suurimman osan aikaa en ymmärrä sanoituksia ollenkaan. Osa sanoituksista on vertauksen sisäistä logiikkaa ajatellen käsittämättömiä, osa muuten vain käsittämättömiä. Itseasiassa vertaus on alunperin aika erikoinen. Akti, johon viittaat ei vain toimi niin. Ja vaikka toimisi, niin ei pilliin puhaltamisen vaadittava huulien asento kauheasti imartele - krhm - pillisi kokoa.

Muita minua häkellyttäneitä rivejä:
"Girl I'm gonna show you how to do it." Tuota. Puhalteletko pilliisi myös itseksesi?

"And I'm betting you like girls that give love to girls." Liittyykö tämä aiheeseen jollain mystisellä tavalla, jota en ymmärrä?

"Show me soprano, 'cause girl you can handle." Käsittääkseni pilliin puhaltaessa omalla äänialalla ei ole väliä. Voin olla väärässäkin.

"Show me your perfect pitch, you got it my banjo." Banjo. Wat.

Täytyy tunnustaa, että eri sanoituksilla saattaisin jopa olla ärsyyntymättä tästä biisistä, jos tämä tulisi radiosta. Sävellys on hyväntuulinen ja viheltämisestä saa aina plussaa. Flo Rida voisi laulaa aavistuksen verran paremmin, mutta sen verran mitä rap-musiikista ymmärrän, on hänellä ihan hyvä flow (käyntinkö termiä oikein? t: setä). Rida.

Kaikista naurettavimmat taiteilijanimet tuntuvat muuten löytyvän rapin ja black metalin piiristä. Tähän sarjaan pääsee myös Flo Rida. Muita mainitsemisen arvoisia: Jesus Christ!, Mustis, Chamillionare, Birdman, Cunninlynguist jne. Kertokaa jos keskitte muita "hyviä".



Päivä 29. On hetkiä, jolloin miettii, mihin sitä aikaansa ja aivokapasiteettiansa käyttää. On hetkiä, jolloin miettii, että onko tämä nyt ihan tervettä. Tähän mennessä listaus on ollut pääasiassa vanhojen traumojen käsittelyä, mutta tänään läksin kaivamaan verta nenästäni.

En nimittäin tuntenut Nicki Minajin etukäteen lähes lainkaan. Olin pätkiä nähnyt Todd in the shadowsin biisiarvosteluissa ja näin ollen tiedostin, että hän tekee ärsyttäviä biisejä. Niinpä päätin kuunnella useamman Minajin taideteoksen ja valita niistä huonoimman. Nerokasta! Nerokasta...
Kolme ensimmäistä biisiä kuulostivat täsmälleen samalta (Starships, Pound the Alarm ja Va va voom). Geneerisen guettamaista tanssimusiikkia, kevyesti räppiä vähän terää tuomaan ja väliosassa tipahtaa basso. Luulisi, ettei tämä erottuisi joukosta millään tavalla, mutta jotenkin Minaj onnistuu tuomaan tähän oman panoksensa - semmoisen kevyen ripauksen ärsyttävyyttä, johon näköjään vain hän pystyy. Kauhistuttavat naaman vääntelyt, raastavat äänenkäyttö, käsittämättömät sanoitukset - niistä on pienet minaj-hitit tehty. Tästä nauttiakseen pitää varmaan olla, Minajia itseään lainatakseni, "higher than a motherf*cker".

Mikään ei kuitenkaan pystynyt valmistamaan minua äänisaasteeseen, joka on Stupid Hoe. Sen jälkeen yritin vielä yhtä kuunnella, jos löytyisi vielä huonompi, mutta minulla ei ollut enää voimia. Olo tätä kirjoittaessa on kuin kuvailisin poliisille pahoinpitelijääni. Ei tämä ole musiikkia. Enkä edes ole niitä urpoja, jotka internetin uumenissa huutelevat "Ei räb ole musiikkia! Hevi on parastam!". Satun pitämään useista rap-kappaleista. Kuulostipa tuo pelottavan paljon samalta kuin peruspuolustus jonkin rasistisen heiton jälkeen: "En minä ole rasisti! Minulla on useita mustaihoisia kavereita!!".
Beatti on ihan hirvittävä. Se perustuu lähinnä kolmeen ääneen: clap, pup ja Minajin korvia raastava "WUA, WUA, WUA". Tältä varmaan kuulostaa pään sisällä sekoamisen hetkellä. Tätä voisi käyttää kidutukseen. Tätä voisi käyttää lobotoimiseen, jos ei ole osaavaa henkilökuntaa saatavilla. Tarpeeksi kauan kun tätä kuuntelee, niin potilas tekee sen varmasti itse.

Sikäli mitä tätä jätettä ymmärrän, tämän pointti on lähinnä disauttaa jotakuta. Päättelin tämän ihan itse. Minajin taidoista tälläkin osastolla on osoituksena kertsi. "Sieootyhmäsieoottyhmäsieoottyhmä!". Hän, ketä kohtaan tämä on suunnattu, on varmasti täysin poissa tolaltaan tuollaisen verbaalisen hyökkäyksen jäljiltä.

Saatan paljastaa jälleen setämäisyyteni, mutta en vaan tajua taaskaan suurinta osaa sanoituksista. Löytyisikö näistä jokin järki, jos tietäisi enemmän rap-kulttuurista?

"Hmm thinks, 1, 2, 3, to the Nicki Minaj blink
Cause these hoes so musty"

"Yes, My name is Roman, last name is Zolanski
But no relation to Roman Polanski"

Loppuun vielä suosikkilyriikkani Nicki Minajilta (ei tästä biisistä):
"Do you fear God?
Cause I fear God
And in my backyard, that's a deer, God
And that's a horse ranch"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti