Biisivihaamo: Huonon musiikin tammikuu - osa 3

Päivä 7. Tässähän on näköjään tullut hyvä sarja rokkibändejä, jotka eivät rokkaa. Mitäköhän tästäkin nyt sanoisi. Tämä on Bon Jovi, hitto soikoon.

Bon Jovissa on ehkä kerätty yhteen jenkkirokin ikävimmät piirteet. Eli toisin sanoen Jovi on vähän kuin USA:n Yö. Tosin siinä missä Yö tekee huonoa musiikkia kurjien fiilisten kautta, niin Bon Jovi tekee huonoa musiikkia siitä, kuinka on hyvä meisinki. Henkilökohtainen fiilikseni sen sijaan on, että Bon Jovin musiikki aiheuttaa hyvää mieltä vain bändin jäsenille heidän katsoessaan pankkitiliään. Haluaisin ajatella heidän kuitenkin aina silloin tällöin valvovan yönsä tuijottaen seinää ja pohtien, että mitä helvettiä on tullut elämällään tehtyä. 

Biisi soi aikoinaan ahdistavan paljon. Jotenkin koko kappale on raivostuttavan muovinen aina syntikkasoundista lähtien. Kivasti kuultaa läpi epätoivoinen "päivitetään vähän soundia 2000-luvulle jou". Videota myöden näkyy, että nyt sedät tekee taas vähän nuorisomusiikkia. Suosiosta päätellen se jostain syystä onnistui. . Lisäksi vähän viittaillaan vanhaan tuotantoon voice boxilla ja sanoituksissakin muistetaan Living on the prayeriä, ettei vanhat fanit hermostu. VINK.

Ja se talk box! Turhin kitaraefekti, mitä tiedän! Niille, joille ei ole termi tuttu, niin se on laite, joka tässä biisissä päästää äänen "BAU BAU!" ja tekee maailman tylsimmästä kitarasoolosta maailman ärsyttävimmän kitarasoolon. Keksiikö joku biisin, jota talk box olisi parantanut? Keksiikö joku ylipäätänsä hyvän biisin, jossa olisi talk box?

Loppuun mielenkiintoista triviaa: olen aina kuullut kertsin lyriikat "my heart is like a open highway but break the shit I did it my way". Mitäköhän se oikeasti sanoo? Break the ship? Break the shed? Ricochet? Breckoshe? Bed & Breakfest? Koskaan ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin tarkistanut. Sivuhuomiona on sanottava, että musiikkivideota katsellessani ajattelin, että itse juoksisin samanlaisella intensiteetillä poispäin Bon Jovin keikalta.

Päivä 8. Tiedän, että on vähän urpoa kitistä jostain Robinista, jonka kohderyhmään en millään tasolla kuulu. Vähän sama jos aikuiset miehet valittaisivat kuinka tyhmä sarja My Little Pony on.
En ollut tätä biisiä kuullut aiemmin, mutta valitsin tämän silti, koska pelkästään kappaleen nimi ärsytti minua niin paljon. "Faija skitsoo" olisi erinomainen otsikko 14-vuotiaiden punkbändille/biisille. Tässä yhteydessä siitä tuli välittömästi olo, että kappaleen on säveltäneet hipcool ja oukkidoukki sedät, jotka tietää mitä nuoret funtsii ja kelaa. 

                                  "Maki näkee kaiken"

Jälleen tajusin, mikä useasti musiikissa ärsyttää - keinotekoisuus ja epäaitous. Robin varmaan ihan tosissaan ja vilpittömästi tekee musiikkiaan, mutta ajatustenkulku tausta voimissa on tuskallisen selkeää: "nyt väännetään Suomen ihan oma Justin Bieber!" Justin Bieber ei muuten pääse tälle listalle. En tunne hänen tuotantoaan, eikä se, että hän ihmisenä vaikuttaa olevan kind of a douche ole pätevä syy päätyä tälle listaukselle.

Kuuntelin biisin juuri ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Nyt en tiedä enää mistään mitään. Istun vain tässä tietokonetuolilla pää painettuna käsiini ja kiroilen ääneen. Likainen olo. Mitä tästä nyt sanoisi? Melodia voisi olla ihan kivakin, jos sen laulasi joku muu. Eri sanoituksilla. Erilaisella sovituksella. Nuo sanoitukset on niin nolot, että en kestä. Happi loppuu. Onko niiden tarkoitus olla huumoria? Kovin tosissaan Robin näyttää niitä esittävän. En ymmärrä vitsiä. Apua. Ei tuollaisille ole mitään selitystä ei edes "läpällä ja kännissä". Pakko lopettaa, muuten tämä vuodatus jatkuu loputtomiin. Nauttikaa.

Päivä 9. The Offspringillä on monia todella hienoja poppiin kallellaan olevia punk-biisejä. Tai punkkiin kallellaan olevia pop-biisejä, miten vain. Menisin jopa niin pitkälle, että väittäisin Smashin ja Ixnay on the Hombren olevan hienoja levykokonaisuuksia. Sanon tämän alustuksen lisäksi vinkkinä radioille Rock ja City. Offspringillä on muitakin biisejä kuin Self Esteem.

Offspring on kuitenkin vähän sama rockmusiikille, mikä Gerard Butler on Hollywood-elokuvataiteelle. Siinä missä Butlerin ura jakaantuu miehekkäisiin toimintarooleihin ja romanttisiin komedioihin, jakaantuu Offspringin tuotanto useasti jopa melankolisiin rockralleihin sekä vekkuleihin hassuttelubiiseihin. Arvatkaa, kumpi kategoria on kummallakin sieltä hanuriosastolta.

Hyvän huumorin tuottaminen on vaikeaa. Hyvän musiikin tuottaminen on myös vaikeaa. Hyvän huumorimusiikin tuottaminen näyttää olevan käytännössä mahdotonta. Original Prankster on erinomainen esimerkki aiheesta. Ainakin luulen, että tämän on tarkoitus olla huumoria. Luin juuri lyriikat. Tänäänkään en ymmärtänyt vitsiä. Ehkä vika on minussa? Video oli myös melkoinen ilon hautuumaa, jonne kaikki hauska menee kuolemaan. Se laittoi kakkaa toisen leivän väliin! HAHHAH! Se sytytti pervon maikan tuleen! Melkoinen kolttostelija!

Kertsi on omituinen yhdistelmä ärsyttävää rallastusta ja melodiattomuutta. Säkeistöön ei olla vaivauduttu keksimään melodiaa sitten laisinkaan. Säkeistön riffi ja perkussiot ovat niin väsyneitä, että toivottavasti ne eivät lähde auton rattiin ihan heti. Väsynyt kuvaa biisiä muutenkin hyvin, mikä on ehkä pahin haukku biisille, jonka tarkoitus on selkeästi olla reipas bilehauskuus. Bridgessä on sentään jotakin, mikä ainakin etäisesti muistuttaa hyvää meininkiä. Hyvin on käytetty myös kertsissä olevaa rap-artistia (ainakin videon perusteella kyseessä on joku alan mies). "Original prankster. Original prankster yeah!" Pirullist riimii!

Kaiken kaikkiaan nuupahtanut versio Pretty Flystä, joka sekin on melko meh. Jos on pakko toistaa itseään, toistakaa edes niitä parempia biisejä. Yäk.